Onko profeetta Daniel haudattu Samarkandiin?

Uzbekistanin Samarkandissa sijaitsevan Guri Amir-mausoleumin sisäänkäynnin yläpuolella on teksti: ”Tässä lepää kuuluisa ja laupias monarkki, suurin sulttaani, mahtava sotilas, herra Timur Lenk, maailman valloittaja”. Hänen valtakautensa aikana vuosina 1370-1405 turkkilaismongolilaiset miehittivät suuren osan planeetastamme: Venäjän, Turkin, Keski-Aasian, Egyptin, Lähi-idän, Irakin, Iranin, Pakistanin, sekä osan nykyisestä Intiasta ja Kiinasta.

On tehty arvioita että Timur Lenkin valloitusretket ja sodat olisivat johtaneet yli 15 miljoonan hengen kuolemaan. Monet teurastettiin sanoin kuvaamattoman julmalla tavalla ja tuskin kukaan haluaisi tänään kuvata häntä laupiaana hallitsijana. Hän oli kuitenkin kuuluisa ja ilmeisesti myös mahtava sotilas. Timur Lenkin elinaikana rakennettiin Uzbekistaniin nykyään sijaitseva Samarkandin kaupunki, jota myös kutsuttiin Maailman peiliksi, Siunattujen puutarhaksi tai Neljänneksi paratiisiksi.

Harvat kuitenkaan tietävät että Timur Lenkin sotaretkien ja valloitusten vuoksi julistettiin monia tuomion profetioita: Jumala antaisi vielä kostonsa kulkea hänen maansa ja kansansa ylitse. Samarkand tuhottaisiin raunioiksi, ellei kuningas Timur tekisi parannusta ja kääntyisi armollisen Jumalan puoleen.

Daniel viedään Samarkandiin

Legenda kertoo miten Timur Lenk sai kuulla, että kaupunki voisi pelastua tuholta, jos jonkun pyhän jäännökset siirrettäisiin Samarkandiin. Kun hänen armeijansa 17. maaliskuuta vuonna 1401 poltti Damaskoksen kaupungin, hän päätti jatkaa matkaansa Bagdadiin kohdatakseen sulttaani Achmad Dzhelairsin joukot, jotka kontrolloivat myös monia islamilaisuuden pyhiä paikkoja. Bagdad miehitettiin saman vuoden heinäkuussa. Näin kuningas Timur sai mahdollisuuden ottaa mukaansa pyhän Danielin ruumiin jäännökset, jotka muhamettilaisen perinteen mukaan, oli haudattu Mekkaan.

Nykyisen hautapaikan oppaat kertovat, että taikauskoon taipuvainen Timur Lenk sai näin mukaansa profeetan luut Samarkandiin ja uskoi siten myös estävänsä Siunattujen puutarhan joutuvan tuhon omaksi. Neljäs paratiisi tulisi näin ikuisesti kukoistamaan ja olemaan säteilevänä peilinä ja paratiisina muulle syntiselle maailmalle.

Danielin hauta sijaitsee nykyään Siab joen rannalla Samarkandin vanhan kaupungin muurin lähellä. Pitkään se oli suurelta yleisöltä unohduksissa. Tämä lähinnä siksi, että uskonnolliset pyhiinvaelluskohteet olivat neuvostoaikana vain niin sanottujen taikauskoisten suosiossa.

Kun Venäjän ortodoksikirkon entinen patriarkka Aleksi II 1990-luvun lopulla kertoi haluavansa vierailla haudalla. Silloin sen kappeli restauroitiin ja tie rakennettiin kummulle, jossa hautapaikka nykyään sijaitsee. Näin patriarkka pääsisi helpommin pyhälle paikalle. Siellä hän sitten myös kävi ja kertoi medialle, että kyseessä oli myös Raamatun pyhän profeetta Danielin hauta. Sen jälkeen monet protestantitkin rupesivat käymään siellä Danielin muistoa kunnioittamassa.

Kuolleitten ylösnousemus

Nykyään monet menevät Danielin haudalle rukoilemaan. He ottavat mukaansa rahaa ja uhrieläimiä, jotka palvelevat muslimipapit ottavat siunauksin vastaan. On niitä jotka haluavat esirukouksia lastensa puolesta. Jotkut muistelevat edesmenneitä omaisiaan. Toiset saattavat jopa heittää ajatuksen niiden muistoksi, jotka joutivat legendaarisen hallitsija Timur Lenkin armeijoiden uhriksi. Kun pyhiä seremonioita toimittavat papit kertovat Danielin jäännöksien viimeisestä matkasta Samarkandiin, mieleen nousee kysymys: Miten sotien uhriksi jääneet vainajat, saavatko he milloinkaan jättää hautansa ja muuttaa paratiisiin?

Rohkaisevaa on, että juuri profeetta Daniel on Vanhan testamentin profeetoista se, joka selvästi välittää meille ajatuksen kuolleitten ylösnousemuksesta: ”Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen” (Dan. 12: 1-2)

Rauli Lehtonen

Artikkeli on aikaisemmin julkaistu mm. Ristin Voitossa 25/6 2020 ja ruotsinkielisessä blogissani 26/6 2020.