Silkkitien kansat – uusien lähetyssaarnaajien tavoitteena

Olemme juuri päättäneet Keski-Aasian lähetysraamattukoulun, jossa meillä on ollut oppilaita lähes kaikista Stan-valtioista. He ovat lähetyskandidaatteja, joiden sydämessä palaa halu lähteä evankelioimaan silkkitien varrella asuvia saavuttamattomia kansoja kuten uzbekkeja, kazakkeja, kirgiisejä, uiguureja, karakalpakkeja, turkmeeneja ja tadzhikkeja.

Jerusalemin ensimmäinen kristillinen kirkko lähetti Andreaksen, Bartolomeuksen ja Taddeuksen istuttamaan seurakuntia Kaukasuksen alueen Armeniaan, Georgiaan ja Azerbaidzhaniin, minkä jälkeen evankeliumi lähti leviämään idän suuntaan. Erityisesti Keski-Aasiassa Jumalan Sana sai hyvän vastaanoton. Tämän jälkeen kristillinen suunta, jota kutsuttiin nestoriolaisuudeksi sai kokea suuren hengellisen läpimurron 7. – 14. vuosisadalla.

Sen vaikutus ulottui 700-luvulla aina Kiinaan ja Intian eteläpuolelle saakka. Eräät historialliset lähteet olettavat nestoriolaisuuden olleen 800-luvulla jäsenmäärältään maailman suurin kirkko. Mongolialaisten valtakauden aikana tehtiin kuitenkin suuria hyökkäyksiä moniin kristillisiin keskuksiin. Nämä jättivät varsin tuhoista jälkeä hengelliselle toiminnalle.

Vaikka oppineet ja kielitaitoiset nestoriolaiset saavuttivat korkeita asemia sekä muslimi- että mongolihallinnossa, johti kristittyjen syrjintä kuitenkin nestoriolaisen kristillisyyden hiipumiseen Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Viime aikoina on kuitenkin slaavilaisissa lähteissä julkaistu mielenkiintoisia kirjoituksia siitä, miten tämän herätysliikkeen toiminta jätti jälkiään myös Siperian alueelle. Noin 1000 vuotta sitten kastettiin esimerkiksi Baikalin alueella satoja mongolian sukulaiskansaksi nimitettyjä burjaatteja.

Kun osa mongoleista kääntyi islamin uskoon, monet kristityt joutuivat suurten vainojen kohteeksi 1200-luvulla, mikä puolestaan aiheutti nestoriolaisuuden katoamiseen esimerkiksi Kiinassa. Pieniä nestoriolaisryhmiä löytyy kuitenkin edelleen Syyriasta, Iranista ja Intiasta. Heidän yhteinen määränsä on nykyään kuitenkin enää vain noin 90 000.

Uuden testamentin Apokryfikirjoissa mainitaan, että opetuslapsi Tuomas olisi lähtenyt Intiaan levittämään evankeliumia. Siksi ei voi sulkea pois mahdollisuutta, etteikö nestoriolaisuuden uskonsuunnalla olisi jonkinlaisia kytköksiä Jerusalemin alkuseurakuntaan, tai ainakin Antiokian ja Samarian herätykseen (Apt. 13).

Uusi herätys syntymässä  

Nestoriolaisten lähetyskouluissa teologiset opinnot yhdistettiin ammatilliseen koulutukseen. Opintojen keskuksia perustettiin muun muassa Samarkandiin, nykyisen Turkmenistanin Mariin ja Kiinan Sinkiangin maakunnan Kashgariin. Kun Keski-Aasian koulumme oppilaat kertoivat visioista ja unelmistaan, niin esille nousivat jälleen silkkitien varrella asuvat nuoret ja evankelioimattomat kansat – heidät tulisi tavoittaa evankeliumilla ennen kuin Jeesus tulee takaisin. Maat ja kansat, jotka hieman yli 1000 vuotta sitten olivat kristittyä tulisi taas saavuttaa Jumalan Sanalla.

Nämä Keski-Aasian unohdetut alueet ovat viime vuosikymmeninä islamin pitkäaikaisesta historiallisesta vaikutuksesta huolimatta olleet ateismin ja kommunismin ideologisen painostuksen alla. Muutosten aika on varsin dramaattisella tavalla heikentänyt muhamettilaisuuden liikkumatilaa. Nyt kansa etsii uskonnollisen tyhjiön keskeltä uutta suuntaa elämäänsä – toivo ja usko paremmasta tulevaisuudesta elää monien sisimmässä. Olisikohan Kristus sittenkin näille turkinsukuisille kansoille tie totuuteen ja uuteen elämään, sekä todelliseen rauhaan Jumalan kanssa?

Lähetyskoulumme päättäneet oppilaat uskovat, että nyt on tullut uusi aika, jolloin mahdollisuudet laajentaa Jumalan valtakunnam rajoja ovat uudella tavalla avatuneet. Kun uzbekit puhuvat herätyksestä Araljärven alueella ja seurakunnista, jotka on rekisteröity 30 vuoden syrjinnän ja vainon jälkeen, heidän sydämessään kytee toivo uudesta hengellisestä läpimurrosta. Lähetyssaarnaajaehdokkaat haluavat nyt levittää Jumalan sanaa Turkin vyöhykkeen kautta myös naapurimaihin: Afganistaniin, Kiinaan ja Iraniin. Jeesuksen sanoma leviää silkkitietä pitkin aivan niin kuin entisaikojen seurakuntien suurina päivinä satoja vuosia sitten.

Rauli Lehtonen, Jeesus4Euraasia