Sirpaloituuko Venäjä – maan kansat muutosten edessä?

Euraasian kansat ovat suurten muutosten edessä, varsinkin Venäjällä. Monia vähemmistökansoihin kuuluvia miehiä on lähetetty rintamalle. Tämä on lisännyt tyytymättömyyttä varsinkin muslimialueilla, sekä suomensukuisten ja buddhalaisten kansojen parissa. Voivatko maan jännitteet pitkässä juoksussa johtaa jopa Venäjän sirpaloitumiseen?

Saatamme olla suurten muutosten edessä Euroopassamme. Elämme aikaa, jolloin Raamatun ennustusten lopputaistelun voimakentät rupeavat mielenkiintoisella tavalla hahmottumaan. Nyt on aika tehdä valmisteluja myös meidän jokaisen henkilökohtaisessa elämässämme, että olisimme valmiit, kun Hän tulee.

Venäjällä on yhteensä 83 liittosubjektia (s.o. autonomista tasavaltaa, lääniä, piirikuntaa), joista 21 luokitellaan autonomisiksi tasavalloiksi. Ne on luotu siten, että suurimmat vähemmistökansat saisivat oman presidenttinsä ja parlamenttinsa, jotta voisivat paremmin valvoa alueensa etnisten ryhmien intressejä. Venäjän autonomisissa tasavalloissa on nykyään yhteensä 24,5 miljoonaa asukasta. Suurin osa heistä kuuluu turkinsukuisten, suomalaisugrilaisten ja kaukasialaisten kansojen pariin.

Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä kävi ilmi, että mitä heikommaksi Moskovan poliittiset rakenteet kävivät, sen suuremmaksi tasavaltojen paine kasvoi ja halut vapautua Venäjän keskusjohtoisuudesta. Näin tapahtuikin, kun Baltian maat, Keski-Aasian ja Kaukasian tasavallat julistautuivat itsenäiseksi perestroikan jälkeen.

Kun Venäjän poliittiset jännitteet kasvavat, on suuri vaara, että valtio sirpaloituu entisestään, eikä silloin voi sulkea pois mahdollisuutta, etteikö Neuvostoliiton kehitys vuosina 1989–1990, voisi jollain tavalla uusiutua – tosin toisessa mittakaavassa.

Vähemmistöt paineiden alla

Venäjältä löytyy tänään useita vähemmistökansoja, jotka kokevat itsensä diskriminoiduksi. Joidenkin etnisten ryhmien tilanne on tullut niin vaikeaksi, että sukupuuttoon kuolemisen vaara varjostaa heidän arkipäiväänsä. Pelokkaimmat ennustajat jopa kyselevät, missä määrin maan unohdetut vähemmistöt ja muslimikansat voisivat tulevaisuudessa horjuttaa heikentyneitä valtarakenteita.

Tässä tilanteessa kristittyjen tulisi pyytää Jumalalta erityistä johdatusta evankelioimattomien kansojen tulevaisuutta silmällä pitäen – että ”tämän valtakunnan evankeliumi voitaisiin saarnata kaikille kansoille” – jopa Euraasian saavuttamattomille, jotka edelleen odottavat evankeliumia.

Kun bolsevikkien vallankumous kulminoitui ja Venäjän poliittisia rajoja ruvettiin piirtämään uusiksi, heidän johtajansa Vladimir Uljanov – Lenin – etsi tukea maan etnisiltä vähemmistöiltä saadakseen riittävästi kannatusta politiikalleen. Hän antoi muun muassa tukea Suomen ja Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille, jotka sittemmin toteutettiin sisällissodan ja määrätietoisen kansallisen taistelun kautta. Miten Venäjän tilanne muuttuisi, jos maan nykyinen presidentti yhtäkkiä menettäisi valtansa? Mitä silloin tapahtuisi? Etsisikö presidenttiehdokkaat silloin tukea muslimeilta tai Siperian kuvernööreiltä?

Jos jännitteet eskaloituvat, ne voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa sisällissotaan, jossa eri valtakeskittymät kuten armeija, turvallisuuspoliisi FSB, hallitus, ja/tai parlamentti voisivat asettua vastakkain. Ei ole poissuljettua, etteikö keskusjohdon heikkeneminen voisi johtaa jopa siihen, että jotkut liittosubjektit näkisivät mahdollisuutensa julistautua itsenäisiksi. Siinä tapauksessa Venäjä saataisi sirpaloitua eri valtioista muodostuvaksi mantereeksi, vähän samalla tavalla kuin Euraasia muuttui Neuvostoliiton hajottua.   

Kazakstanilaisen etnologi Maqash Tatimovin mukaan entisen Neuvostoliiton tasavaltojen muslimiväestön kasvu tulee tulevaisuudessa kiihtymään niin, että joka toinen lapsi Euraasian alueella syntyisi jo 2030-luvun lopulla muhamettilaiseen perheeseen. Silloin heidän väkilukunsa ylittäisi myös venäläisen väestön määrän. Monet poliitikot kyselevät, miten tämä tulisi vaikuttamaan entisen Neuvostoliiton maiden tulevaisuuteen.

Venäjän kristityt seuraavat nyt taustalla tapahtumia varovaisesti odotellen. Harvat vaikuttajat ovat pelon vuoksi uskaltaneet aktivoitua rauhan aatteen puolesta. Samanaikaisesti kun turvallisuusjärjestöjen fokus keskittyy poliittiseen peliin, seurakunnat ja kirkot ovat saaneet hengähdystauon. Kristittyjen salakuuntelua, kuulusteluja, uhkauksia ja häirintää kuitenkin jatketaan viranomaisten puolelta edelleen. Harvat pitävät todennäköisenä sitä, että uskovat voisivat tulla aktiivisiksi pelaajiksi rauhan prosessien pelikentällä. Tutkan alla tapahtuu kuitenkin varsin paljon jännittävää kehitystä, josta joukkoviestimet eivät kerro.

Vähemmistökansojen parissa monet etsivät vaikeuksien keskellä pelastusta. Meidän tulisi nyt rukouksien avulla vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja jouduttaa vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta. Tämän asian oivaltamisen tulisi olla meille ensiarvoisen tärkeätä. Meidän tulisi kaikella tavalla välittää ilosanomaa toivonsa menettäneille kansoille – ettei yksikään hukkuisi!

Rauli Lehtonen

Artikkeli on myös julkaistu Avainmedia-lehdessä marraskuussa 2023