Ukrainan sota taitaa sittenkin jatkua – ja herätys!

Monet Ukrainan kirkkojen johtajat herättelivät toiveita jo alkuvuodesta, että sota loppuisi kesään mennessä. Tarkkasilmäinen näkee kuitenkin, että synkkiä pilviä kasaantuu horisontin reunaan. Miten tämä tulee vaikuttamaan meidän syksyymme, talveen – tulevaan vuoteen? Tuleeko herätys vihdoinkin myös Pohjolaan?

Tänä vuonna sain kesällä viettää aikaa muun muassa Itävallassa, Saksassa, Tanskassa, Virossa, Suomessa ja Kaukasuksella. Nämä kokousmatkat antoivat uusia näkymiä tulevaisuudelle, jotka ulkonaisesti ajateltuna eivät kuitenkaan ole Euroopan kannalta toivoa herättäviä. Silti olen kuunnellut lähinnä helluntaijohtajien mielipiteitä. Eikö heidän pitäisi löytää rohkaisun sanoja ajallemme?

Sodan eskaloituminen näkyy siitä, että Venäjältä paenneiden määrä on räjähdysmäisesti lisääntynyt moniin näihin maihin. Puhumme sadoista tuhansista venäläisistä sotilaskarkureista ja ainakin neljästä miljoonasta Ukrainan pakolaisesta. Samanaikaisesti Ruotsi on joutunut muslimien arvostelun erityiseksi kohteeksi. Kaikesta päätellen tämä on kulissien takana sidoksissa maan NATO-hakemukseen, koska Venäjä on liitossa shiiamuslimimaiden kanssa. Ei ole myöskään poissuljettua, etteikö koraaneja polttaneilla häiriköillä voi olla kytköksiä Venäjään, tai heidän liittolaisiinsa …

Miten tämä vaikuttaa seurakuntiin?

Venäjän kristityt ovat sodan aikana olleet erityisen painostuksen kohteena omassa maassaan, koska heidät koetaan Lännen liittolaisina. Pastoreita kuulustellaan, uhkaillaan. Samanaikaisesti monet Länsi-Euroopan kristityt ovat katkaisseet siteensä maan evankelisiin seurakuntiin. Tämä vaikuttaa raskaalta erityisesti Venäjän helluntailaisille. Olosuhteita ei helpota, että monien uskovien lapsia on lähetetty rintamalle, erityisesti vähemmistökansojen keskuudesta.

Ruotsin kristittyjen tilanteeseen vaikuttaa jo nyt muslimivaltioiden ärtymys koraani-polttojen vuoksi, vaikka ne ovatkin olleet ulkomaalaisten järjestämiä. Tilanne voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että terrori-iskut siirtyvät meitä lähemmäksi. Pitkässä juoksussa uskononvapaus voi vaikeutua, jos muslimien liikkumatilaa lisätään. Näin evankeliointi saattaa Pohjoismaissa vaikeutua ja lähetystyö voi tulla jopa kielletyksi yhä useammissa maissa.

Maailman helluntailiikkeen uskonnonvapauskomitea, jossa toimin sihteerinä, raportoi toukokuussa, miten 494 kirkkoa on sodan aikana tuhottu Ukrainassa. Näistä 75 on helluntaikirkkoa. Tuhotöihin ovat osallistuneet muun muassa Venäjän armeijan muslimitasavaltojen joukot. Herää kysymys, miten me seurakuntien aktiivijäseninä voimme levittää rauhan sanomaa ja rakentaa siltoja pakolaisten ja valtaväestön välille? Tulisiko meidän muuttaa toimintaamme ulospäin suuntautuvammaksi?

Herätystä ukrainalaisten parissa

Ukrainan helluntaiherätys on sodan aikana istuttanut 38 uutta seurakuntaa. Useilla paikkakunnilla jäsenten määrä on kaksinkertaistunut, esimerkiksi Harkovassa ja Mykolajivissa. Olosuhteista riippumatta uskovien päätavoite on, että ihmiset saisivat syntinsä anteeksi ja kokisivat pelastuksen.

Tämä hengen vaikutus on myös päällimmäisenä Ukrainan pakolaisten keskuudessa. Eräiden arvioiden mukaan Länsi-Euroopassa on tällä hetkellä 20 000 Ukrainan evankelista kristittyä. Keväällä järjestetyssä ukrainalaisten helluntaijohtajien tapaamisessa Hyvinkäällä, sain vahvistuksen siitä, miten työ pakolaisten keskuudessa etenee: Vuoden aikana on pakolaisten pariin istutettu 112 uutta seurakuntaa 22 eri maahan, muun muassa Bulgariaan, Arabiemiraattiin, Israeliin, Kroatiaan, Puolaan, Venäjälle, Espanjaan, Tshekkiin, Saksaan ja Yhdysvaltoihin. 361 uskoon tullutta on kastettu.

Tuleeko herätys Pohjolaan?

Ruotsiin ukrainalaiset ovat jo perustaneet ryhmiä Tukholmaan, Göteborgiin, Linköpingiin, Västeråsiin ja Östhammariin. Suomessa järjestetään ukrainan kielistä hengellistä toimintaa 30:lla paikkakunnalla. Voisimmeko ottaa heidät esimerkiksemme? Sen sijaan että seurakuntamme (Ruotsissa?) kuluttaisivat kallista aikaansa kristillisten perhearvojen romuttamiseen, sukupuolta vaihtavien pönkittämiseen ja uudenlaisiin arvokysymyksiin, voisimme ainakin pohjoismaalaisina lähteä levittämään Jumalan valtakunnan rajoja uusille alueille auttaaksemme ihmisiä, jotka ovat matkalla kadotukseen.

Näin voimme pysäyttää huonojen uutisten kiihtyvän trendin ja muistuttaa Kristuksen ruumiin kaikkia jäseniä siitä, että Jeesus elää. Hän on rauhan ruhtinas. Hän valmistelee morsiantansa hääjuhlaa varten! On tärkätä, että annamme enemmän aikaa rukoukseen, tutkistelemme itseämme ja puhdistaudumme ylöstempausta varten. Tämä voisi jouduttaa herätyksen tuloa myös kotimaahamme!

Rauli Lehtonen

Artikkeli on myös julkaistu Uusi Yhteys-lehdessä 2/2023