Hajoaako Venäjä niin kuin Neuvostoliitto muinoin – kritiikki kasvaa johtoa kohtaan

Kaikki viittaa siihen, että presidentti Putin on onnistunut torjumaan Wagner-ryhmän kapinan – ainakin toistaiseksi. Näyttää kuitenkin siltä, että Venäjän kansan tuki maan johtoon nähden on saanut kovan kolauksen. Poliittista kehitystä on nyt entistäkin vaikeampi arvioida, kun kansan suhtautuminen sotaan on muuttunut varauksellisemmaksi. Wagnerin kapinan jälkeen myös uskovien tuki on vähentynyt, vaikka presidentti onkin symbolipolitiikassaan perinteisesti korostanut kristillisiä arvoja.

Juhannukseen saakka suuri osa Venäjän kansasta vaikutti antavan tukensa maan johdolle. Periaatteessa vain marginaalinen vähemmistö on uskaltanut arvostella sotilaallista erityisoperaatiota, jota median mukaan oli suunniteltu ”Ukrainan natsien” tuhoamiseksi. Kun Jevgenij Prigozhin miehitti armeijan tukikohdat Rosto-na-Donussa, sekä sotilaallisia yksikköjä Voronezhissa ja Lipetskissä jatkaakseen suoraa tietä Moskovaan, silloin tieto tapahtumista levisi kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa. Se mikä aikaisemmin oli valtion puolelta sensuroitu, välittyi yhtä äkkiä telegramin kautta ja netissä. Kansa, joka aikaisemmin oli ollut presidentille ja hallitukselle uskollinen, sai ensimmäistä kertaa tietää, että virallisen totuuden rinnalla olikin olemassa toinen narratiivi ja todellinen oppositio maan johtoa vastaan.

Prigozhin: Sotilasjohto valehtelee erityisoperaatiosta

Jevgenij Prigozhin, jonka juutalainen isä ja isäpuoli ovat kasvattaneet hänet, välitti rohkeasti sanomaansa juhannuspyhinä netissä. Hän kertoi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli rakennettu valheiden varaan. Saksan Deutsche Wellessä hän syytti puolustusministeri Sergej Shojgua siitä, että ”hän oli huijannut yhteiskuntaa ja presidenttiä”, sekä valheellisesti väittänyt ”että kaikki oli vain Ukrainan hullua aggressiota ja että he olivat suunnitelleet hyökkäyksen meitä vastaan yhdessä koko NATO:n kanssa”. Tämä ”venäläinen totuus”, josta itse olin kuullut jopa venäläisiltä pastoreilta ja kristityiltä niin myöhään kuin 21. kesäkuuta, Prigozhin väitti nyt olevan tarkkaan suunniteltua valhetta!

Hänen mielipiteensä, jota sosiaalisen median kautta jaettiin ympäri Venäjää, horjutti yhtä äkkiä kansan käsitystä Ukrainan tapahtumista. Sen vaikutus varjostaa nyt valtion virallisen version ”totuutta” erityisesti sen vuoksi, että sen sisältöä jakoi Venäjän armeijan hyökkäyksen yksi harvoista sankareista. Hän oli vuoden aikana seissyt taistelevien rinnalla rintamalla, toisin kuin Shojgu ja Venäjän asevoimien ylin johtaja, Valerij Gerasimov. 1 lokakuuta 2022 Prigozhin kertoi Moscow Newsissa, että ”kaikki nämä paholaiset pitäisi paljain jaloin lähettää rintamalle konepistoolit kädessä”.

Televisiohaastatteluissa Prigozhin on väittänyt että rintamalla kuolleiden venäläisten sotilaiden määrä on ollut yli tuhat päivää kohti ja että kuolonuhrit ovat todellisuudessa olleet kymmenen kertaa suuremmat kuin mitä Venäjän viralliset lähteet ovat väittäneet. CNN raportoi että Prigozhin on kertonut tuhansien Wagner-ryhmän uhrien kuolleen ammuksien puutteen vuoksi. Hän syyttää myös epäpätevää sotilasjohtoa ja kuvailee sotilaiden rankkaa arkea ja todellisuutta: ”He tulivat vapaaehtoisina ja kuolevat, niin että te saisitte istua ylellisissä toimistoissanne niin kuin lihavat kissat.”

Ensimmäistä kertaa tällainen kritiikki saavuttaa Venäjän kansan syvät rivit. Vaikka vanhempi väestö jo neuvostoaikana oppi, ettei voi uskoa viralliseen totuuteen – eikä luottaa valtion mediaan – niin silti he eivät ole aikaisemmin ymmärtäneet tällaisen informaation todenperää. Monet ovat ajatelleet, toiset olettaneet, ainoastaan luotettujen parissa on uskallettu välittää ajatuksia, joita nyt Wagner-ryhmä saattaa ilmoille.

Ehkä tärkein Prigozhinin väittämä on ollut se, ettei ole ollut mitään järkevää syytä, jonka vuoksi aloitettiin sota veljeskansaa vastaan. Kaikki argumentit, syyt ja keksityt lännen uhkaukset ovat vain olleet narratiivia, jonka maan johto on luonut. Mitä tehdä, kun maailmankuva hetkessä romahtaa ja todetaan, että kaikki on ollut vain keksittyä tarinaa ja että on jouduttu raskaasti petetyksi? Näiden kysymysten parissa venäläiset nyt painiskelevat raskaan arkipäivänsä keskellä ja …

Mielipiteet muuttuvat – oppositio kasvaa

Jo ennen Prigozhinin kohtalokasta sotaretkeä Rostov-na-Donuun ja Voronezhiin Venäjän autonominen tasavalta Ingushetia oli julistautunut itsenäiseksi. Vahvat kansalliset voimat Tatarstanissa ovat jo pitkään liittoutuneet ja etsineet yhteyksiä yli 300 000 Krimin tatariin, jotka ovat antaneet tukeansa Ukrainalle vuodesta 2014 lähtien. Venäjän autonomisissa tasavalloissa kuten Bashkortostanissa, Burjatiassa, Tuvassa, Jakutiassa, Tshetsheniassa ja Dagestanissa on myös monia vaikuttajia, niin kuin myös joissakin Venäjän lääneissä, jotka haluaisivat vahvistaa taloudellista riippumattomuutta suhteessaan Moskovan valtakeskukseen.

Venäjällä on yhteensä 83 liittosubjektia (s.o. autonomista tasavaltaa, lääniä, piirikuntaa), joista 21 luokitellaan autonomisiksi tasavalloiksi. Ne on luotu siten, että suurimmat vähemmistökansat saisivat oman presidenttinsä ja parlamenttinsa, jotta voisivat paremmin valvoa alueensa etnisten ryhmien intressejä. Venäjän autonomisissa tasavalloissa on nykyään yhteensä 24,5 miljoonaa asukasta. Suurin osa heistä kuuluu turkinsukuisten, suomalaisugrilaisten ja kaukasialaisten kansojen pariin.

Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä kävi ilmi, että mitä heikommaksi Moskovan poliittinen keskusjohto kävi, sen suuremmaksi tasavaltojen paine kasvoi ja halut vapautua Venäjän kolonialistisesta otteesta. Näin tapahtuikin kun Baltian maat, Keski-Aasian ja Kaukasian tasavallat julistautuivat itsenäiseksi perestroikan jälkeen.

Kun Venäjän poliittiset jännitteet kasvavat, on suuri vaara, että valtio sirpaloituu samalla tavalla kuin Neuvostoliitto vuosina 1989-1990. Monet maan vähemmistöt kokevat itsensä diskriminoiduksi – jotkut jopa siinä määrin, että sukupuuttoon kuolemisen vaara varjostaa heidän arkipäiväänsä. Monien huulilla viriää kysymys siitä, voivatko unohdettujen kansojen unelmat horjuttaa Venäjän valtataistelussa heikentyneitä valtarakenteita?

Tässä tilanteessa meidän tulisi kristittyinä pyytää Jumalalta erityistä johdatusta evankelioimattomia kansojen tulevaisuutta silmällä pitäen – että ”tämän valtakunnan evankeliumi voitaisiin saarnata kaikille kansoille” – jopa Euraasian saavuttamattomille, jotka edelleen odottavat evankeliumia..

Historia toistaa itseänsä

Kun bolsheviikkien vallankumous kulminoitui ja Venäjän poliittisia rajoja ruvettiin piirtämään uusiksi, heidän johtajansa Vladimir Uljanov – Lenin – etsi tukea maan etnisiltä vähemmistöiltä, saadakseen riittävästi kannatusta politiikalleen. Hän antoi muun muassa tukea Suomen ja Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille, jotka sittemmin toteutettiin sisällissodan ja määrätietoisen kansallisen taistelun kautta. Miten Venäjän tilanne muuttuisi, jos maan nykyinen presidentti yhtä äkkiä menettäisi valtansa? Mitä silloin tapahtuisi? Etsisikö joku uusi presidenttikandidaatti tukea muslimeilta, tai Siperian kuvernööreiltä?

Wagner-ryhmän käyttäytyminen on joka tapauksessa horjuttanut poliittista tasapainoa ja voi pitkässä juoksussa aiheuttaa kohtalokkaita seurauksia Venäjän tulevaisuudelle. Jos jännittet eskaloituvat, ne voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa sisällissotaan, jossa eri valtakeskittymät kuten armeija, turvallisuuspoliisi FSB, hallitus, ja/tai parlamentti voisivat asettua vastakkain. Ei ole poissuljettua, etteikö keskusjohdon heikkeneminen voisi johta siihen, että jotkut liittosubjektit näkisivät mahdollisuutensa julistautua itsenäisiksi. Siinä tapauksessa vanha valtio sirpaloituisi eri valtioista muodostuvaksi mantereeksi, vähän samalla tavalla kun Euraasia muuttui Neuvostoliiton hajottua.   

Valtataistelun keskellä poliittiset johtajat ovat historian saatossa usein antaneet lupauksia itsenäisyydestä taistelevien tasavalloille, olettaen että he sitoutuvat tukemaan valtakeskittymän ajamaa politiikkaa. Näin tapahtui kun Lenin antoi lupauksensa Suomelle ennen vallankumousta, tai Boris Jeltsinin luvattua tukensa ns. ”separatistisille” Baltian tasavalloille valtataistelun käydessä kuumimmillaan 1980-luvun loppupuolella. Tämä tuki vaikutti ratkaisevalla tavalla näiden maiden demokraattiseen kehitykseen 1990-luvun alussa. Voisiko tällainen skenario uusiutua pienemmässä mittakaavassa, jos Venäjä taas rupeaa natisemaan liitoksissaan?

Me saatamme hyvinkin olla suurten muutosten edessä Europassamme. Elämme aikaa, jolloin Raamatun ennustusten lopputaistelun voimakentät rupeavat mielenkiintoiselle tavalla hahmottumaan. Nyt on aika tehdä valmisteluja myös meidän jokaisen henkilökohtaisessa elämässämme, että olisimme valmiit, kun Hän tulee.

Perustetaanko uusia valtioita?

Jos tarkastelee Venäjän viimeisimpiä väestölaskentoja, niin voi todeta, että maassa on 11,4 miljoonaa asukasta 7:ssä turkinsukuisessa autonomisessa tasavallassa, 7,8 miljoonaa asukasta 7:ssä Kaukasian tasavallassa, 4,2 miljoonaa 5:ssä suomalaisugrilaisessa tasavallassa ja 3,3 miljoonaa Siperian autonomisissa tasavalloissa, joista suuri osa väestöstä tunnustautuu buddhalaiseen uskontoon. Ei voi sulkea pois mahdollisuutta, etteivätkö jotkut näistä tasavalloista voisi muodostaa kehyksiä uusille kansallisvaltioille tulevaisuudessa, varsinkin jos Venäjän keskusjohto vielä entisestään heikentyy. Uskonto, kieli ja etniset juuret voivat muodostua kitiksi, joka vahvistaa uusia rakenteita. Poliittisen valtataistelun keskellä imperialistiset voimat voivat heikentyä niin kuin Neuvostoliiton hajoamisen aikaan, jota Vladimir Putin on kutsunut 1990-luvun suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi.

Kazakstanilaisen etnologi Tatimovin mukaan entisen Neuvostoliiton maiden muslimiväestön kasvu tulee tulevaisuudessa kiihtymään, niin että joka toinen lapsi Euraasian alueella syntyy vuonna 2035 muhamettilaiseen perheeseen. Pari vuotta myöhemmin heidän määränsä ylittää venäläisen väestön. Monet politiikot kyselevät jo, miten tämä tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa entisen Neuvostoliiton alueen maiden tulevaisuuteen?

Venäjän kristityt seuraavat nyt taustalla tapahtumia varovaisesti odotellen. Harvat vaikuttajat ovat pelon vuoksi uskaltaneet aktivoitua rauhan aatteen puolesta. Samanaikaisesti kun turvallisuusjärjestöjen fokus keskittyy poliittiseen peliin, seurakunnat ja kirkot ovat saaneet hengähdystauon. Kristittyjen salakuuntelua, kuulusteluja, uhkauksia ja häirintää kuitenkin jatketaan viranomaisten puolelta edelleen. Harvat pitävät todennäköisenä sitä, että uskovat voisivat tulla aktiivisiksi pelaajiksi rauhan prosessien pelikentällä. Tutkan alla tapahtuu kuitenkin varsin paljon jännittävää kehitystä, josta joukkoviestimet eivät kerro.

Seuraavassa blogissani heinäkuun alussa haluan raportoida miten Venäjän ja Kremlin tapahtumat vaikuttavat seurakuntien toimintaan ja kristittyjen elämään. Myös Itä- ja Etelä-Ukrainan rintama-alueiden voimallinen herätys on erikoisella tavalla luomassa hengelliselle työlle aivan uusia näkymiä. Tahdon myös kertoa Kaukasian lähetysraamattukoulusta ja mukana olleista lähetystyön kandidaateista Venäjältä, Ukrainasta, Keski-Aasiasta ja Kaukasian alueelta.

Älkää unohtako rukoilla meidän työmme puolesta. Se jatkuu myös kesäkuukausina!

Jos lomailette Länsi-Ruotsissa, niin älkää unohtako suurta lähetyskonferenssiamme Gräfsnäsin Länsi-Ruotsin leirikeskuksessa, jossa mökit odottavat teitä. Tapahtuma järjestetään 14-16/8 2023. Mukana on useita Euraasian lähetystyön asiantuntijoita, Ärlingin kvintetti ja haitariorkesteri Mikko Kulpakon johdolla. Tervetuloa mukaan. Lisätietoa saa osoitteesta rauli.lehtonen@gmail.com  Ilmoittautumiset ja varaukset osoitteeseen antti.karjalainen51@gmail.com

Påivillä saatte kuulla lisää esirukouksiin innoittavaa tietoa, jota emme valitettavasti voi kertoa sosiaalisen median kautta.

Rauli Lehtonen