Sota on sitä, kun ihmisten pesiä pommitetaan. Sota voi olla sitä, kun isä ei enää tule illalla kotiin. Sota on sitä, kun nuoret pojat makaavat rintamalla korsuissaan – vettä polviin saakka ja rotat juoksentelevat kilpaa pitkin seiniä. Sota on sitä, kun emännän ja isännän välit eivät enää ole kunnossa.
——————-
Viime vuoden loppupuolella olin Pohjois-Savon ja Keski-Suomen kokouskiertueella. Tuli hyvin nostalgiset tunteet, kun sai julistaa taivaan valtakunnan evankeliumia muistojeni maassa: Jyväskylässä, Laukaalla, Suolahdessa, Lapinlahdella, Varpaisjärvellä ja Hankasalmella, jossa vanhempani palvelivat ennen kuin he muuttivat taivaisiin.
Sain kokouksien yhteydessä tutustua kymmeniin Ukrainan pakolaisiin, jotka ovat Suomesta löytäneet uuden kodin itselleen – maasta, jossa he eivät ole milloinkaan aikaisemmin käyneet ja jossa asuu kummallista kieltä puhuva kansa. Koti-Ukrainaan olivat jo ehtineet kirjoittelemaan kirjeitä metsissä asuvista karhuista ja susista. Onneksi ehdin vielä ajoissa täsmentämään heille näiden lauseiden virheellistä alkuperää.
Kun kysyin, miksi he olivat tulleet Suomeen, niin he toistivat vain yhtä sanaa: sota, sota, sota!
Jo ensimmäisenä iltana Lapinlahdella, rupesin miettimään mitä sota oikeastaan on? Miten sota syttyy? Mikä saa ihmiset jättämään kotinsa, puolisonsa, vanhempansa, rakkaansa ja joskus jopa lapsensa?
Sitten tajusin, että sotia on monenlaisia. On pieniä sotia, on suuria sotia. On sotia, jotka kestävät pitkän aikaa ja myös niitä, jotka vaivaavat vain tovin. Sodat voivat puututtaa kokonaisia valtioita, mantereita ja joskus jopa koko maailmaa. Tällä hetkellä sota hiipi meitä hitaasti aina vain lähemmäksi. Se kolkuttelee jo ovillemme. Mitä, jos meillekin tulisi sota?
Itse asiassa se on jo todellisuutta: Sota näkyy kauppojen hyllyillä, se näkyy tavaroiden hintalapuissa. Jos tarkkaan katsomme, sen voi havaita jopa olohuoneen seinällämme olevasta lämpömittarista. Enää ei voi ottaa suihkua joka päivä. Saunan lämmittämiset siirtyvät. En edes tiedä miten kauan voin syödä vaimon leipomia lämpimiä pullia jääkaapista ottamamme kylmän maidon kera. Miksi sota aiheuttaa kaikkea tätä? Eikö joku voisi jo pysäyttää kaiken tämän hulluuden ja sekamelskan?
Mitä sota on?
- Sota voi olla sitä, kun nälkäiset odottavat kirkon ulkopuolella ruokaa
- Sota on sitä, kun perheiden pojat palaavat sinkkiarkuissa kotiin
- Sota on sitä, kun isätkin itkevät
- Sota on sitä, kun emännän ja isännän välit eivät enää ole kunnossa.
- Sota voi olla sitä, kun isä ei enää tule illalla kotiin
- Sota on sitä, kun ihmisten pesiä pommitetaan
- Sota on sitä, kun nuoret pojat makaavat rintamalla korsuissaan – vettä polviin saakka ja rotat juoksentelevat kilpaa pitkin seiniä
Hiljattain näin valokuvan, jossa Länsi-Ukrainassa sijaitsevan Lvivin torille oli sijoitettu sodassa kuolleiden lasten tyhjiä lastenvaunuja. Joka päivä sinne tuotiin uusia … Kärryjä, joita ei enää tarvittu. Viidettä sataa tyhjää kärryä tuijotti meitä suoraan silmiin. Emme kuulleet enää lasten itkua, kyyneleet vain virtaisivat pitkin poskiamme.
Sota voi myös olla sitä, josta Vapahtajamme Jeesus Kristus kertoi Jerusalemissa opetuslapsilleen: Kun kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin … silloin ihmisen pojan merkki näkyy taivaalla … ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (Matt. 24: 7, 30, 31).
Jumalan lapset kootaan – kaikki ne, jotka ovat pesseet vaatteensa Karitsan verellä, heidät temmataan yläilmoihin.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman (Matt. 5: 9). Oletko sinä rauhan tekijä – Jumalan lapsi?
Rauli Lehtonen
(Artikkeli on aikaisemmin julkaistu Uusi Yhteys-lehdessä nro:ssa 3/2022)
TEUVO TIKKANEN
Kiitos Rauli jälleen hyvästä kirjoituksesta! Koskettavaa luettavaa!
Tuomo Kursu
Sota.on sotaa, toista vastaan. Hyvä ja paha. Jatkuu kunnes, tulee Hän joka sen lopettaa.
Arto Flink
Kiitos Rauli hyvästä tekstistä.
Minun isä oli 19 v kun talvisota alkoi.Sotareissu kesti vajaa viisi vuotta.Elävänä tuli takaisin ,mutta hermot riekaleina.Lapsuus ei aina ollut niin helppoa,mutta Jeesuksen anteeksiantamus ja usko Häneen on parantanut haavat.
Sota voi olla myös sellaista.
Sirpa
Kiitos
Gunnar Lundberg
Kiitos.
– Gunnar
Pirkko Lönegren
Kiitos Rauli, totta kaikki
Sini
Kiitos taas Rauli-veli Herrassa, tuosta kirjoituksesta.
Kyllä tämä aika on niin syvälle koskettavaa.
Kuitenkin kaiken keskellä on turva, että kohta vapautuksemme on koittava.
Ja toivottavasti Herra vielä kauttamme saa monia omakseen.
Siunausta sinne ”rapakon” taakse. Niinkuin lapsuuspaikkakunnallani sanottiin Ruotsista 🙏
Vesa Kultalahti
Kiitos Rauli kirjoituksestasi ,sota on myös meillä uskovilla jotka taistelemme henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa,mutta taistelkaamme kestävinä kohti voittopalkintoa
Mauno Järvinen
Hei Rauli. Kiitos valaisevasta ja sydänjuuria koskettavasta kirjoituksestasi. Olet tavallaan ” aitiopaikalla” kun katselet tätä kaikkea mitä tapahtuu Ukrainassa juuri tällä hetkellä. Sinulla on monivuotiset kokemukset noihin Idän maihin arvokkaan työsi tähden Siunausta edelleen.
osmo pakarinen
Kyllä on todellinen kuvaus siitä mitä sota on.olen nähnyt itkeviä isiä ja äitejä kun paloiksi lyötyjä lapsia on tuotu vilttiin käärittynä sekä liberiassa että sierra leonessa.Herra varjelkoon Ukrainan kansaa vielä pahemmalta,niin voiko vielä pahempaa olla kuin sota.Muistot palasi mieleen sodan kauhuista,mutta Rauli kiitos tästä raportista.osmo
Arto Hämäläinen
Raulilla on ainutlaatuinen taito pukea isot, vaikeat asiat ymmärrettävään muotoon, jossa on tilaa faktojen lisäksi syvän inhimillisille tunteille. Jättetack!