Tuore raportti Ukrainasta, Vesa-Pekka Lanne, Lohja

Vähän ennen joulun aikaa Vesa-Pekka Lanne sai mahdollisuuden tehdä avustusmatkan Ukrainaan. He kävivät tapaamassa uskon ystäviä muun muassa Kiovassa, Buchassa, Pultavassa, Harkovassa ja Balakliassa, jossa vain muutamia päiviä aikaisemmin oli käyty vaikeita taisteluita. Seuraavassa hänen liikuttava raporttinsa:

Matkan tarkoituksena oli viedä henkilökohtaisesti avustuksia useille eri Ukrainan seurakunnille, sekä myös tavata ja haastatella seurakuntien pastoreita ja muitakin veljiä ja sisaria, jotka olivat eläneet Venäjän miehityksen alaisina Etelä- ja Itä-Ukrainassa. Ehkä kuitenkin tärkeintä oli osoittaa heille konkreettisella tavalla tukemista, kun saimme mennä itse heidän luokseen ja elää muutamia päiviä heidän kanssaan. Kristuksen ruumis on yhteinen. Kun yksi jäsen kärsii, niin myös muut jäsenet kärsivät yhdessä sen kanssa.

Näimme monin paikoin valtavaa tuhoa ja hävitystä, mitä tämä hirvittävä sota on saanut aikaan. Alla olevassa kuvassa on pommitettu alakoulu Harkovassa. En ole eläessäni nähnyt niin suurta koulua.

Kävimme 6.12. myös Buchassa, Irpinissä ja Borodyankassa. Niissä on pommitettu käyttökelvottomiksi kymmenittäin asuinrakennuksia. On sanottava, että itsenäisyyspäivä oli niin mieleenpainuva, että en unohda sitä koskaan.

Edellisenä päivänä jaoimme leipää Kiovan kaduilla ilmahälytyksen aikaan. Luin myöhemmin, että YK:n erikoislähettiläs osallistui samaan aikaan pommisuojassa järjestettyyn kokoukseen. Muutoinkin matkamme samaisena aamupäivänä Harkovasta Pultavan kautta Kiovaan oli kuin ukkosmyrskyn edellä ajamista. Kyseisenä päivänä oli ohjusten aiheuttamia räjähdyksiä kaikissa niissä.

Edeltävänä viikonloppuna kävimme myös Balakliassa, joka on alle 100 km kaakkoon Harkovasta (Ukrainan armeija vapautti molemmat paikkakunnat syksyn aikana). Tällöin olimme jo varsin lähellä rintamalinjaa. Tie sinne oli vaarallinen; vain pari päivää aikaisemmin Venäläiset olivat pommittaneet aluetta. Hivenen ”huvittavanakin” yksityiskohtana voitaneen pitää puolalaisen autonkuljettajan lausahdusta: ”WC:ssä on käytävä nyt, koska tien vierusta on niin pahoin miinoitettu, että pysähdyksiä ei matkalla sallita”.

Kidutuksia, vainoja, marttyyreja …

Oli pysähdyttävää kuunnella Balaklian seurakunnan pastori Aleksanderin ja hänen vaimonsa kertomusta miehityksen aikaisista tapahtumista. Pastori oli jo päässyt turvaan Puolaan, mutta hän joutui palaamaan takaisin kotiinsa ja seurakuntalaisten keskelle, koska koki sen olevan Jumalan tahto. Paluun jälkeen Venäjän joukkojen johtaja oli sanonut hänelle, että tästä eteenpäin ainoa kirkko tällä paikkakunnalla on Moskovan Ortodoksinen kirkko. Hänet vangittiin venäläisten toimesta kahteen eri kertaan. Häntä ei vain pahoinpidelty, vaan kidutettiin niin pahoin, että voidaan pitää melkoisena ihmeenä, että hän selvisi hengissä.

Pastori kertoi myös eräästä toisesta pastorista ja tämän pojasta, jotka oli vain muutama päivä aikaisemmin kiduttamalla tapettu venäläisten toimesta. Mitä teki hänen Katja-vaimonsa samaa aikaan? Hän rukoili jatkuvasti Jumalaa uskovien sisarten kanssa. Rukouksiin vastattiin ja mies vapautettiin. Ehkä puhuttelevinta oli kuitenkin se, kun pastori kertoi, että hän ei halua kantaa vihaa vainoojiaan kohtaan, vaan rukoilee heidän puolestaan ja toivoo näkevänsä vielä jonkun heistä ja kertoen Jeesuksesta!

Kävimme myös kahdessa kokouksessa sekä Balakliassa että erässä lähikylässä. Molemmissa paikoissa kokoushuone oli aivan täynnä uskovia ja ei-uskovia. Kymmenet ei-uskovat pyysivät rukousta puolestaan tilaisuuksien jälkeen. Hengellinen jano on todella aitoa ja voimakasta!

Matkamme alkupäivinä kävimme myös Pultavassa. Oli puhuttelevaa haastatella seurakunnan pastori Sergeytä kynttilänvalossa, kun lähes koko kaupungissa ei ollut sähköä saatavilla. Hän kertoi monista Jumalan ihmeistä. Eräänä päivänä auton pysäköinnin jälkeen venäläisten ammus oli iskeytynyt noin 5 metrin päähän autosta ilman, että autoon tuli mitään jälkeä. Kuitenkin koko auton ympäristö tuhoutui täysin. Hän kertoi myös kokoontumisesta, jossa oli ollut paikalla noin 200 ihmistä. Sinne oli iskeytynyt kolme venäläisten ammusta eikä yksikään niistä räjähtänyt, kiitos Herralle!

Haastattelimme myös Kiovassa johtavaa Baptistipastori Sergeytä. Hän oli aikaisemmin tehnyt lähetystyötä Venäjällä yli 20 vuoden ajan. Heidän kokoustilansa oli Leninin syntymärakennus! Hän kertoi, että avuntarve on nyt suuri. Monet uskovat tulevat Itä-Ukrainan alueelta länteen. Oli mielenkiintoista kuulla, miten hänen sydämellään (kuten varsin monen muunkin uskovan sydämellä tuntui olevan) on Keski-Aasian alueet. Mutta juuri nyt on aikaa auttaa oman maan pakolaisia. Hän kertoi monista Jumalan ihmeistä sodan aikana, miten Jumala on auttanut Ukrainan kansaa.

Sodan alkupäivinä venäläiset olivat yrittäneet rantautua Odessaan, mutta Jumala oli lähettänyt niin valtavan päiviä kestäneen myrskytuulen, että tämä ei ollut onnistunut. Sillä aikaa Ukrainan joukot ehtivät valmistautua hyökkäyksen varalle. Samoin kävi myös Valko-Venäjän ja Kiovan välisellä alueella. Venäläiset laskuvarjojoukot kyllä hyppäsivät lentokoneesta, mutta voimakas tuuli heitti heidät takaisin Valko-Venäjän puolelle. Samanlaisia ihmeitä koki myös Suomi talvisodan aikana!    

Venäläiset tukevat presidenttiään

Pastori Sergey kertoi myös siitä, miten Venäjän propaganda on saavuttanut suurimman osan venäjällä toimivista pastoreista. Minun oli ensin vaikea uskoa tätä. Tämän vuoksi kysyin asiasta vielä erikseen Sergeyltä. Valheella on valtava voima! Kaikesta huolimatta hän koki suurta hätää myös venäläisten puolesta! Tätä saa aikaan vain Jumalan rakkaus!

Koimme henkilökohtaisesti, mitä on elää ilman lämpöä, sähköä ja jopa vettä! Aikataulumme oli todella tiukka. Ainoa vapaahetki koitti Kiovassa alle 1,5 tunnin ajaksi, jolloin menimme kauppakeskukseen. Ainoa ongelma oli siinä, että suurimmassa osassa liikkeistä ei ollut sähköä!

Viimeisen yön vietimme Litynissä (Kiovasta kohden Moldovan rajaa) erään uskovaisen perheen kotona. Ulkona oli noin 8 astetta pakkasta eikä talossa ollut mitään lämmitystä sen jälkeen, kun varaamattomassa takassa olleet puut olivat palaneet loppuun. Minulla ei ole sisätiloissa ollut koskaan niin kylmä kuin kyseisenä yönä. Oli kuitenkin siunattua kuunnella , kun perhe (vanhemmat ja 8 lasta) lauloi yhdessä hengellisiä lauluja.

Tämän jälkeen kaikki polvistuimme rukoukseen siten, että kukin rukoili viereensä polvistuneen puolesta (myös lapset). Aivan lopuksi rukoilimme yhdessä Isä Meidän rukouksen!

Kuten aluksi kerroin, pidin matkaa suurena etuoikeutena.  Sain myös kokea joulun jo etuajassa. Harkovassa tapasimme perheitä lapsineen, jotka asuivat kerrostalon kellaritiloissa. Heidän kotinsa oli tuhottu. Saimme antaa näille lapsille joululahjoja! Mikä ilo siitä syntyikään! Oli myös suurta nähdä todellista hengellistä nälkää ja janoa ja sitä, miten Ukrainan uskovat pitävät huolta toinen toisestaan! Puhuimme myös siitä, miten hengellinen yhteys on voimakkaasti lisääntynyt eri maiden uskovien välillä! Jumala kääntää pahan hyväksi! Jeesus on voittaja!

Toivottavasti nämä muutamat rivit saavat sinut rukoilemaan veljiesi ja sisariesi puolesta Ukrainassa!

Siunaten, Vesa-Pekka Lanne, Lohja

Matka järjestettiin yhdessä Puolan yhteistyökumppaneiden ja Marttyyrien Ääni r.y:n kanssa.