Monarkia ja kuningas Suomeen – Savosta, kirjoittanut Turha Uunopuro (RL)

Kevennys synkkään arkeen:

Pari viikkoa sitten tein mielenkiintoisen matkan Savoon ja Keski-Suomeen. Palattuani Tukholmaan totesin yksikantaan, että Suomen pääkaupunki pitäisi pikaisesti siirtää keskemmälle Suomea – ennen kuin Helsingissä sekoitetaan isäinmaani asiat lopullisesti. Kriittinen tilanne voisi helpottua, jos maassa samalla julistettaisiin monarkia. Ajatelkaapa, jos meillä olisi ihan oma kuningas Savosta – piälysmiesten piälysmies – ihan niin kuin Ruotsissakin.

Kaksi seikkaa syöpyivät erityisesti mieleeni: luonto ja ihmiset. Vedet ja saaret muistuttivat niin kuninkaallista kotikaupunkiani Tukholmaa. Miltei nostalgisin tuntein ajelimme pitkin järvien rantamia, yli mäkien, kautta laaksojen. Hiljaisuuden aura ja syksyisten aamujen sumu loi ilmapiiriin lähes maagisen, mystiikkaa muistuttavan tunnelman. Ihmisetkin vaelsivat satuolentoja muistuttavina – erikoinen hymy kasvoillaan …

Merkillisintä on se, että kenen helsinkiläisen kanssa sitten puhuisinkaan, niin kaikki hamuavat aina maalle, mökeille, vesille, pohjoiseen. Kun viikonloppu tulee, niin matelevat pitkissä autojonoissa poispäin, kohti Savoa, Keski-Suomea – järvien rannoille, metsiin.

Miksi parlamentaarikkojen täytyy kävellä eduskuntatalon rappusia pitkin turvatarkastukseen ja töihin, kun Päijänteen ja Kallaveden rannoilta löytyisi tuhansittain tontteja, joille voisi rakentaa uuden pääkaupunkimme, uuden parlamentin? Uskon että kuningaskin viihtyisi linnassaan, jos se rakennettaisiin vaikkapa vain Puijolle – nyt kun mäkihyppääjillä menee huonosti ja hyppyrimäen voisi purkaa – tai Lapinlahden Väisälänmäelle. Sieltähän voisi näkymiä nautiskella ihan hurmoksessa ja saada rauhan sielulleen.

Pääkaupungissa monet ihmiset viettävät toista vuotta elämästään liikennevaloissa. Pakokaasut tupruttavat kohti näköä ja kiire stressaa ihmisten sielut sirpaleiksi. Niitä sitten hermostuneina kootaan kotona lasten itkun ja puolison arvostelun keskellä – stadissa, jossa naapurit riitelevät ihmispesien yläkerroissa.

Asvaltti vinkuu öisin ja auton ovia paiskitaan. Nuku siinä sitten. Useimmiten kännykkä herättää liian aikaisin, kun töihin pitää ajaa tunti ja joskus toinenkin – jonoissa. Jos menet metrolla tai bussilla, niin ruskeasilmäiset tuijottavat ohitsesi, murheissaan tyhjyyteen. Kun tulet illalla kotiin, niin jänikset juoksentelevat ympäriinsä kerrostaloalueellasi. Näin ei ole Savossa, eikä Jyväskylässä! Siellä jänikset ovat muuttaneet kesämökkien ja vesistöjen rantamille ja oravat kiipeilevät puissa.

Voisiko joku kertoa minulle miksi ihmiset asuvat Uudellamaalla? Miksi kaupunki rakennetaan niin, että naapurit tuijottavat olohuoneeseemme? Miksei autoille löydy paikoitusalueita? Miksi polkupyörät ja lastenvaunut pitää stadissa lukita, tai tuoda eteiseen? Eikö ihmisillä ole siellä varaa ostaa itselleen omia vempeleitä, kun pitää muilta varastaa?

Savon immeiset ovat kultaisia – mualiman parhaita

Savossa ja Keski-Suomessa ihmiset ovat erilaisia – minusta juuri sellaisia kuin pääkaupungissa pitäisi olla. Kun pappina viimeksi vierailin ystäväni kanssa parin tuhannen asukkaan kylän kirkossa, meille tuotiin puheen jälkeen muovikassissa muikkuja lahjaksi – tuoreita, isoja. Niitä sitten perattiin ja käristeltiin heti seuraavana päivänä. Nyt osaan minäkin perata noita Jumalan luomia, hopeanvärisiä uiskentelijoita. Opetan muille, kun tulen kuninkaalliseen pääkaupunkiin.

Entisenä urheilijana olen myös pohtinut, miksi niin monia hyviä urheilijoita asuu, tai on/oli kotoisin juuri Savosta tai Keski-Suomesta, mualiman tai Euroopan parhaita: Matti Heikkinen, Topi Raitanen, Sari Essayah, Matti Nykänen, Matti Hautamäki, Pentti Kokkonen, Risto Laakkonen, Mika Laitinen, Lauri Markkanen, Tommi Mäkinen, Juha Kankkunen,  Jorma ja Kimmo Kinnunen, Jouko Kuha ja Suomen maailman kartalle juossut kuopiolainen Hannes Kolehmainen.

Tämä tapahtui nimenomaan kuninkaallisessa pääkaupungissa Tukholman olympialaisissa, vuonna 1912 … ja miksi muuton Kuopion Palloseura pienestä budjetistaan huolimatta aina taistelee Helsingin jalkapalloklubin kanssa tasaväkisesti, usein jopa voitokkaasti? Eikö jo nämä suoritukset voisi kelpuuttaa Kuopion Suomen monarkian kehdoksi? Helsingissä kun Puna-Mustat, Viipurin Urheilijat, HIFK ja Jokerit jo ovat nähneet parhaat päivänsä. Minusta nyt olisi urheilupomojen jo aika herätä.  Hm …? … ja jääkiekkomaestro, valmentaja Jukka Jalonen sai koulutuksensa 1980-luvulla – juuri niin: Jyväskylässä.   

Älkäämme myöskään unohtako Lapinlahden ja Iisalmen Juhani Ahoa, joka Ruotsin Nobel-komitean aikaisemmin salaisina asiakirjoina säilytettyjen dokumenttien mukaan, oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi – yhdessä Lev Tolstoin kanssa, jo 1901-1903! Sille lähtöviivalle nykyisen pääkaupunkimme edustajat eivät ole vielä päässeet!

Helsingissä käyneet tuntemani ruotsalaiset aina valittavat sitä, kun suomalaiset ovat niin hiljaisia ja epäsosiaalisia – tuppisuita kansan kielellä sanottuna. Eivät he hallitse ollenkaan niin sanottua ”small talkia”, vaan seisovat tumput suorana ja tuijottavat maahan, tai jonnekin sivuille. Aina he valittavat jostain. Jos heitä ja heidän maataan erehtyy joku turisti vahingossa kehumaan, tai kertomaan miten Suomi on kaunis maa, niin kohta he ovat valittamassa:

• Odotapas, kyllä se nyt kesällä, mutta kun talvi tulee ja kylmät ilmat, niin olisipa toinen ääni sinullakin kellossa.

Aina löytyy vikoja ja valittamista, kun matkustaa Uudellamaalla. Kun kiertelin Savossa, niin huomasin tilanteen olevan siellä aivan toisen. Savolaiset (ja joskus myös Keski-Suomen pohjoisimmilla seuduilla asuvat) kyllä osaavat puhua – lakkaamatta. Joskus parikin tuntia yhtä soittoa. Riittää kun välillä hiukan hymyilee, tai jos sanoo ”joo´o”, niin kyllä juttu voi jatkua vielä pitkään.

Ajattelinkin että savolaiset papit ovat varmaan Suomen ja ehkä myös mualiman parhaita. Ainakin kirkkojen keskukset tulisi siirtää vähintään Keski-Suomeen – siis Uudeltamaalta Savon suuntaan. Kyllähän Keuruulla sijaitseva Iso kirjan osto oli Helluntaikirkolta askel oikeaan suuntaan, mutta eikö arkkipiispan toimistonkin voisi siirtää ylemmäksi, kauniiden puukirkkojen maisemiin … Se loisi enemmän luonnonläheisyyttä, pyhyyttä ja kirkkautta. Sekulaarimaailman vaikutus ainakin saattaisi vähentyä.   

Kuningas keskeltä Suomea

Asia vahvistui vielä entisestään, kun tapasin Lapinlahdella ja Laukaassa asuvia Ukrainasta tulleita pakolaisia. He ylistivät keskisuomalaiset ja savolaiset maasta taivaaseen. Ei ollut puhettakaan koti-ikävästä, kun he jo kertoivat jäävänsä vallan Suomeen – kieltä jo opiskeltiin ja käytiin säännöllisesti kirkkojen tilaisuuksissa. Pian aloitetaan varmaankin jo ukrainankieliset jumalanpalvelukset. Savolaiset ovat kuin Ruotsin smoolantilaiset ja Euraasian ukrainalaiset: ahkeria, aloitekykyisiä, yrittelijäitä ja mukavia – eli piälysmiehiä. Heillä on kaikki edellytykset luoda Suomen monarkialle kehykset!

Jos nyt sattuisi niin käymään, että Suomesta tulisi kuningaskunta – tätä toivon koko sydämestäni – niin valitkaa hyvät ihmiset piälysmiesten piälysmies Jyväskylästä tai Kuopiosta ja jos se ei onnistu, niin muistakaa yksi asia: Ruotsissa monarkian vastainen liike on kasvussa. Ellei Savosta tai Keski-Suomesta löydy sopivaa, niin Ruotsin kuningas voisi tulla Suomen kuninkaaksi. Hänen linnansa voisi rakentaa Lapinlahden Väisälänmäelle. Sieltä olisi mahtavat näkymät itään asti ja sehän sopisi hyvin, nyt kun Venäjän valta ja sen tulevaisuus on vaakalaudalla. Samalla helsinkiläisten matkat pohjoiseen voisivat helpottua, eivätkä parlamentaarikkojen tarvitsisi kivuta Arkadianmäen jyrkkiä rappusia haastavaan duuniin.

Puheiden valmisteluunkaan ei menisi enää niin paljon aikaa, kun vastuu siirtyisi kuuntelijoille ja politiikkaankin voisi jatkossa suhtautu rennommin, varsinkin jos valta siirtyisi kuninkaalle – piälysmiesten piälysmiehelle.

Turha Uunopuro / RL