Venäjän voitonjuhlien varjossa – paljon salattua

Joitakin viikkoja sitten venäläiset sotilaat tulivat Mariupolin evankelisen seurakunnan pastorin kotiin. Kotitarkastuksen yhteydessä löytyi erään teologisen seminaarin diplomi. Pastori sai muutaman minuutin aikaa pakata tavaransa. Monien muiden kanssa hänet kyyditettiin Venäjän miehittämälle Donbassin alueelle. Toisia vielä etäämmälle itään. Olen miettinyt, mitä he ottivat mukaansa ennen lähtöään?

Noin 20 vuotta sitten vierailin Mariupolin helluntaikirkossa. Oli arki-ilta, kun sain haastaa seurakuntaa panostamaan evankelioimattomien kansojen työhön. Olimme ensimmäisiä ulkomaalaisia, jotka vierailivat heidän kirkossaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tilaisuudessa oli lähes yhtä paljon väkeä kuin tavallisena sunnuntaina. Ukrainassa uskotaan nimittäin siihen, että Jumala on aina läsnä – viikonpäivästä riippumatta.

Kerroin yhdestä Siperian kansasta, joka joutui jättämään kotiseutunsa, koska heidän kylänsä ylle suunniteltiin tekojärven – Krasnojarskin meren – luomista. Koko kansa kyyditettiin kylästä idempään, jotta heidän talojensa ja puutarhojensa ylitse virtaavat vesimassat eivät olisi upottaneet myös heitä, kun vedet johdateltiin Divnogorskin vesivoimalaan. Tämän megawatteja tuottavan sähkölaitoksen kuva löytyy edelleen Venäjän 10 ruplan setelistä.

Kukaan meistä ei silloin osannut aavistaa, että runsaat 20 vuotta myöhemmin melkein kaikki Mariupolin rakennukset tuhottaisiin – ei kuitenkaan veden vaikutuksesta, vaan pommien ja ohjuksien vuoksi, kun sota tuli ”varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan”. Koko kaupunki tuli piiritetyksi. Vedestä ja ruoasta tuli pulaa, venäläiset sotilaat kulkivat talosta taloon etsiskellen todisteita ihmisten pöytälaatikoista … juuri niin – raamattuja, diplomeja, kytkentöjä evankelisiin seurakuntiin. Piti ottaa selvää siitä, ketkä olivat kansan vihollisia.

Aivan niin kuin viimeinen kamassi – Klavdija Plotnikova – joutui jättämään kylänsä silloin kun Krasnojarskin merta ruvettiin rakentamaan, samoin Mariupolin pappi, sekä myös Chersonin helluntaiseurakunnan neljä maaliskuun lopulla kidnapattua jäsentä joutivat jättämään kotinsa. Juuri niihin aikoihin Venäjän presidentti suunnitteli toteuttavansa Mustan meren alueen erityistä sotilasoperaatiota ”rauhanturvajoukkojensa” avustuksella.

Ihmisiä johdateltiin Mariupolista humanitäärisiä käytäviä pitkin suoraan vihollisen maaperälle – kohti itää. Tuhannet syyttömät pakotettiin eteenpäin, Venäjälle, Uraliin … Siperiaan. Alueille, joilla ihmiset asuvat eristyksessä – unohdettuina, saavuttamattomina.

Mitä kyyditetyt ottivat mukaansa ennen lähtöä?

Kun kirjoitan näitä varsin surullisia rivejäni, kyselen varovaisesti mielessäni, mitä Ukrainan kyyditetyt kristityt ottivat mukaansa ennen kuin heidät pidätettiin, kyyditettiin eteenpäin, teille tuntemattomille? Mitä sadat tuhannet Baltian maiden kansalaiset keräsivät matkalle, kun heidän ovillensa 1940-luvulla koputeltiin ja annettiin 30 minuuttia aikaa laukkujen pakkaamiseen?

Paikalliselta rautatieasemalta pitkän pitkä matka alkoi ulosteista haisevissa karjavaunuissa. Kun juna pysähtyi viiden vuorokauden päästä ja väki heitettiin ulos tundralle 150 km päähän lähimmästä asutuksesta, silloin ymmärrettiin paremmin mitä olisi pitänyt ottaa mukaansa. Monet kuolivat kylmyyteen ja nälkään – toiset, yksittäiset sankarit, selvisivät ja kertoivat tarinansa meille.

Haastava ajatus tulee vääjäämättömästi mieleeni – anteeksi kysymykseni – en tarkoita sillä mitään pahaa: Mitä sinä olisit ottanut mukaasi, jos sotilaat olisivat tulleet kotiisi ja antaneet 30 minuuttia aikaa pakata laukkusi ennen edessäsi olevaa tuhansia kilometrejä pitkää matkaa – kohti itää?

Ethän vain ole koonnut aarteitasi sinne, missä varkaat murtautuvat sisälle ja missä koi ja ruoste raiskaa? Sieltä niitä on vaikea saada mukaansa (Matt. 6: 19-21)!

Rauli Lehtonen

(Artikkeli on hiljattain julkaistu myös Avainmedialehdessä; 5/2022)

Avainmedian kanssa olemme tehneet sopimuksen, että myymme kirjaa Viimeinen kamassi – ja muita idän uskon sankareita erikoiseen tarjoushintaan (Ukrainan kansaa ja idän kristittyjä näin huomioiden) 5 Euroa kappale + postituskulut.

Tilaukset Suomesta: avainmedia.org/kauppa 5 E + 7,80 E = 12,80 Euroa

Tilaukset Ruotsista: rauli.lehtonen@gmail.com 50 kr +90 kr = 140 SEK

Kirjassa kuvataan Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän, Moldavian ja Keski-Aasian seurakuntien elämää, syntyä, vainoja ja kristittyjen jännittävää historiaa. Se johdattelee lukijaa jopa Kiinaan ja Venäjän buddhalaisten ja muiden vähemmistökansojen alkuseurakuntien työn pariin. Se syventää myös ymmärrystä Euroopassa käydyn sodan syistä ja sen seurauksista,

Kirjaa on Pohjoismaissa myyty jo yli 3000 kappaletta. Venäläinen käännös on tekeillä. Ruotsinkielinen painos on valitettavasti jo myyty loppuun.