Navalnyi on ongelma muillekin kuin Putinille

Pari viikkoa sitten seurasin AP-tietotoimiston suoraa nettilähetystä Moskovan pääkadun varrella sijaitsevalta Pushkinin aukiolta. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet vaatimaan poliitikko Aleksei Navalnyin vapauttamista. Samanlaisia mielenosoituksia järjestettiin myös monissa muissa kaupungeissa. Tuleeko poliittisten levottomuuksien aalto nyt kehittymään Valko-Venäjän tapahtumia vastaavaksi? Ilmeisesti ei – mutta varmaksi kukaan ei voi tietää.

Sydämessä särki, kun katselin miten satoja nuoria pahoinpideltiin, piestiin, hakattiin pampuilla. Terrorismin vastaiset OMON-joukot ja aseistautuneet poliisit raahasivat mielenosoittajia pitkin katuja ja tuuppasivat heitä odottaviin linja-autoihin. ”Mustat maijat” veivät solkenaan pidätettyjä nuoria Moskovan poliisiasemille. Kaikki tämä tapahtui vain pari korttelia hotellista, jossa glasnostin alkuaikoina olin majoittunut yhdessä 30 helluntaispastorin kanssa ollessamme seurakuntavierailulla. Rauhanomaisen matkamme ja näiden väkivaltaisuuksien välinen kontrasti aiheutti pitkään riitasointua sisimmässäni.

Kaaoksen taustalta pystyi tarkkakuuloinen erottamaan jatkuvasti toistuvaa lausetta. Se oli nauhoitettu pätkä, jossa viranomaisen komentava äänensävy muistutti kansalaisia siitä, että ”tahdomme vaalia kaikkien turvallisuutta. Hajautukaa, me tahdomme teille vain pelkkää hyvää … ” Tämä kovaäänisen metallinen huuto piirsi ääriviivat juuri pahoinpidellyn tytön itkulle. Poliisit olivat työntäneet hänet nurin jalkakäytävälle. Samanaikaisesti eräs iäkkäämpi nainen yritti estää lyöntejä. Vaaleatukkainen tyttöhän oli vain halunnut osoittaa solidaarisuutta ja taistella oikeuden puolesta.

Navalnyin kärsimyksiä, Ruotsin mielenosoituksia

Varovaisesti haluaisin udella miksi Venäjän turvallisuuspoliisi on yrittänyt myrkyttää yhtä kansalaistaan laittamalla salaa Novitshok-myrkkyä hänen alushousuihinsa (Navalnyin raportin mukaan). Lentäessään Tomskista Moskovaan hän rupesi voimaan niin pahoin, että lentokone joutui tekemään hätälaskun Omskiin. Ilmeisesti tämä pelasti hänen henkensä, sillä hänen vaimonsa onnistui nopeasti järjestämään hänelle myös pikakiidätyksen yksityislennolla Berliiniin. Siellä Aleksei Navalnyi tervehtyi Saksan terveysviranomaisten sankarillisen operaation ansiosta.

Kun Navalnyi palasi kotimaahansa Venäjälle, hänet vangittiin heti Sheremetjevon lentokentällä laskeutumisen jälkeen. Mielenosoituksien yhteydessä hänen vaimonsa Julia Navalnaja pidätettiin (myöhemmin hänet vapautettiin ja sitten pidätettiin taas uudestaan), koska hän oli osoittanut tukea miehelleen, vähän samalla tavalla kuin Svetlana Tihanovskaja on tehnyt Valko-Venäjällä miehensä vankeustuomion jälkeen.

Hiukan hämmästyin, kun kuulin että vain 70 mielenosoittajaa kokoontui 23. tammikuuta Tukholman Venäjän suurlähetystön eteen. Ryhmä venäläisiä nuoria oli tullut näyttämään solidaarisuuttaan niille rauhanomaisille Moskovan mielenosoittajille, joista yli 5000 oli pahoinpidelty ja pidätetty kahden peräkkäisen viikonlopun yhteydessä. Eikö tosiaankaan löytynyt enempää heitä, jotka olivat valmiit taistelemaan sananvapauden puolesta? Miksi niin harvat yleensäkään välittävät idässä asuvien ihmisten kärsimyksistä?

8. kesäkuuta 2020 Ruotsin valtion television ykköskanava raportoi Göteborgin BLM-mielenosoituksien varsin väkivaltaisista piirteistä, kun tuhannet protestoijat menettivät malttinsa – rupesivat heittelemään kiviä, vandalisoitiin poliisiautoja, hajotettiin ikkunoita. Halutiin antaa tukea USA:n vähemmistöille – niille joita diskriminoitiin 8000 kilometrin päässä Ruotsin rajoilta. Mutta kuka välittää Venäjästä ja sen vähemmistöistä? Onko niin, ettei Belorussian Lives Matter Minskissä, tai ettei Moskovan vapaudentaistelijoiden ole väliä – tunnin lentomatkan päässä Vantaalta. Onko niin ettei heidän elämänsä merkitse meille ”naapureille” yhtään mitään? En tiedä – kyselenpähän vain …

Putinin taistelu venäläisten puolesta

On ollut huomionarvoista seurata miten Venäjän presidentti Vladimir Putin on kantanut huolta venäläisistä vähemmistöistä eri puolilla maailmaa. Noin 25:sta miljoonasta venäläisestä, jotka asuvat maan rajojen ulkopuolella, hän on ollut erityisen huolestunut. Krimin, Itä-Ukrainan, Moldovan, Baltian, Kazakstanin ja Suomen maahanmuuttajien olosuhteet ovat aiheuttaneet hänelle murhetta. Samanaikaisesti monet Venäjän vähemmistöt taistelevat henkiin jäämisen puolesta. Jotkut heistä saattavat kuolla sukupuuttoon jopa meidän elämämme aikana.

Jo neuvostoaikana maassa oli 127 virallista kansaa ja kieltä, joista 21:lla on oma osavaltio, parlamentti ja presidentti. 27 näistä Venäjän virallisista kansoista on kuitenkin pienentynyt niin paljon, että heidän koko väkilukunsa on enää alle 5000. Tänään he taistelevat kansoina henkiin jäämisen puolesta. On tärkeätä ettei Venäjän hallitus ja presidentti unohda kaikkia näitä etnisiä vähemmistöjä, joiden intressejä heidät on valittu edustamaan ja puolustamaan. Maan presidenttihän on sitä paitsi virolaisen Öhtulehden mukaan kotoisin yhden näiden vähemmistöjen alueelta Pietarin läänistä – nimittäin vepsäläisten.

Venäläiset ovat tänään vähemmistönä ”omassa maassaan” sellaisissa osavaltioissa kuin Mari El (47%), Tatarstan (40%), Bashkortostan (36%), Kabardino-Balkaria (35%), Pohjois-Ossetia (35%), Kalmukkia (33%), Tshuvashia (27%), Tuva (20%), Dagestan (6%) ja Tshetshenia (5%). Monet kyselevät nyt mitä tulee tapahtumaan, jos/kun Volgan alueen, Kaukasian ja Siperian alkuasukkaat inspiroituvat Krimin-venäläisten vallankaappauksesta? Mitä tapahtuu jos turkinsukuiset tataarit, bashkiirit ja tshuvashit haluavat erota Venäjästä? Miten Kreml käsittelee ongelmaa, kun islamilaiset kansat Dagestanissa, Tshetsheniassa, Ossetiassa tai Kabardiniassa vaativat itsenäisyyttä?

Kylät kuolevat, muslimit saavat enemmistön

Venäjällä on jo tällä hetkellä yli 25 miljoonaa muslimia. Kazakkilaisen etnologin, Tatimovin, mukaan islamilaisten määrä IVY:n alueella tulee ylittämään venäläisten 20 vuoden sisällä ja näin he myös saavuttavat 130 miljoonan rajan. Se tarkoittaa sitä, että islamilaisten vaikutus yhteiskunnassa tulee lisääntymään Venäjällä, niin kuin myös poliittiset jännitteet, ellei maan johto ajoissa ota huomioon etnisiä ongelmia.

Itä-Euroopan media on reagoinut vahvasti Venäjän rajojen laajentumiselle. Iäkkäämmät ovat myös pelonsekaisin tuntein muistelleet 1940-luvun pikaisesti järjestettyjä kansanäänestyksiä Baltiassa, jotka toteutettiin alueita liitettäessä suureen imperiumiin. Myös Krimin, Donetskin ja Luhanskin läänien tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa.

Venäjän territorio on yli 40 kertaa suurempi kuin Suomen. Se perustuu noin 158 000 kylästä ja asutuskeskuksesta, joista 29 000 on jäänyt asuttamattomaksi. Urbanisaatio ja Venäjän valtion rajalliset mahdollisuudet auttaa kaikkia kansalaisiaan, ovat johtaneet ihmisten askeleet muualle. Kuuluisan venäläisen sosiologi Natalja Zubarevitshin mukaan Venäjän tulisi ennen muuta keskittää huomionsa kotimaan kuoleviin paikkakuntiin ja unohdettuihin kyliin, joissa ihmiset elävät suuressa puutteessa.

Mitä Navalnyi suunnittelee?

Oltuaan ensin aktiivinen Venäjän demokraattisessa Jabloko (Omena) –puolueessa Grigori Javlinskin johtamisen aikoihin, Aleksei Navalnyistä tuli puolueen Moskovan piirin yksi johtaja. Vuonna 2007 hänet kuitenkin erotettiin puolueesta, koska hänellä oli yhteyksiä maan nationalistisiin piireihin. Heidän tarkoituksenaan oli taistella määrätietoisesti maahanmuuttoa vastaan. Hän antoi myös näihin aikoihin tukensa järjestölle, jonka nimi oli ”Lopettakaa Kaukasuksen ruokkiminen”.

Slaavilaisten seurakuntien johtajia Navalnyin politiikassa on erityisesti huolestuttanut se, että hän on osallistunut kampanjoihin ja vuotuisiin paraateihin, jotka ovat tukeneet sukupuolineutraaleja avioliittoja ja nationalistista järjestöä ”Venäjä venäläisille”. Hän puolusti myös selvästi Venäjää Georgian sodan yhteydessä 2008. Hän meni jopa niin pitkälle, että halusi karkottaa kaikki georgialaiset Venäjältä. Ukrainalaisen median mukaan Navalnyi on myös antanut tukensa venäläisille joukoille Moldaviassa ja sanonut suoraan, että Krim kuuluu Venäjälle.

Se mikä on tehnyt Aleksei Navalnyistä niin suositun nuorten keskuudessa, johtuu hänen kyvystänsä hyödyntää sosiaalista mediaa tiedotuksessansa. Hän on voimallisesti taistellut korruptiota ja vaalipetosta vastaan erottuen näin Vladimir Putinista, joka joskus on hauskutellen kertonut, ettei vaaleja voita ne puolueet jotka saavat eniten ääniä, vaan ne jotka laskevat äänet! Navalnyi on tehnyt lukuisia paljastuksia vaalipetoksista ja siitä, miten Putinin tiimi on onnistunut keräämään suuria omaisuuksia itsellensä Venäjän valtion kustannuksella.

Yhdistynyttä Venäjä-puoluetta hän kutsuu varkaiden ja roistojen puolueeksi. Tätä kritiikkiä media on levittänyt ympäri maailmaa, mikä on tehnyt Navalnyin erittäin kuuluisaksi. Amerikkalainen viikkolehti Time nimitti hänet jo 10 vuotta sitten maailman 100 suurimman vaikuttajan joukkoon. Tulevaisuus kuitenkin näyttää meille, joutuuko hän pysyvästi muuttamaan Venäjän pääkaupungista kylmemmille seuduille – itään. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Venäjän presidentillä tulee olemaan sanottavansa näihin päätöksiin liittyvissä prosesseissa.

Samanaikaisesti kun me huomioimme naapurimaamme dramaattisia tapahtumia, meidän tulisi rukoilla koko Venäjän kansan puolesta. Se taistelee pandemian, sisäisten jännitteiden ja eri kansojen välisten konfliktien kanssa. Poliittiset riidat ovat jakamassa yhteiskuntaa, jossa harvat nuoret antavat kokosydämisen tukensa maan johdolle – neuvostoaikana kasvanut sukupolvi kokee taas suurta huolta meneillään olevan hajottavan kehityksen vuoksi.

Rauli Lehtonen