Eräs pastori ja hänen vaimonsa ottivat vastaan heidän ensimmäisen virkansa Brooklynin seurakunnassa New Yorkissa lokakuun alussa vuonna 1975. Kun he näkivät kirkon kunnon, he ymmärsivät että remontin tarve oli suuri. He asettivat tavoitteekseen saada kaikki valmiiksi hyvissä ajoin ennen heidän ensimmäistä joulukirkkoansa. He työskentelivät ahkerasti: korjasivat kirkon penkkejä ja seiniä, maalasivat jne. 18. joulukuuta he olivat saaneet kaiken valmiiksi, aikaisemmin kuin mitä he olivat alun perin odottaneet.
19. joulukuuta järkyttävä myrsky tuli alueelle, joka kesti kaksi päivää. 21. joulukuuta pastori lähti kirkolle. Hän menetti toivonsa, kun näki miten katto oli ruvennut vuotamaan ja aiheuttanut suuren noin 2 x 2,5 metrin kokoisen kipsivaloksen putoamisen pyhäkön etuseinästä. Se sijaitsi aivan puhujakorokkeen takana.
Pastori puhdisti kaiken sotkun lattialta. Hän koki kuitenkin niin pahaa mieltä kirkon edessä seistessään, että hän ajatteli jo joulukirkon ajankohdan siirtämistä. Halusi kuitenkin ensin puhua asiasta vaimonsa kanssa. Kotimatkallaan hän huomasi hyväntekeväisyysjärjestön kirpputorin kadulla, jonka eteen hän hetkeksi pysähtyi. Yksi tavaroista oli kauniiksi kudottu norsunluunvärinen liina, jonka kirjonnassa myös näkyi hyvin sommiteltuja kauniita värejä. Se oli juuri oikean kokoinen peittääkseen kirkon etuseinään tulleen aukon. Hän osti sen ja lähti kävelemään takasin kirkolle.
Oli jo ruvennut satamaan lunta. Eräs vanhempi nainen juoksi samaa katua pitkin ehtiäkseen linja-autoon, josta hän sitten viime tipassa kuitenkin myöhästyi. Pastori kutsui hänet lämpöiseen kirkkoon odottamaan seuraavaa bussia, jonka piti lähteä 45 minuuttia myöhemmin. Nainen istuutui kirkon penkille, eikä ensin huomannut miten paimen rupesi pystyttämään tikapuita ja telineitä ripustaakseen liinan alttarin koristeeksi. Pastori ei ollut usko silmiään, kun hän näki miten kauniiksi kaikki tuli.
Siinä vaiheessa pastori huomasi miten nainen lähti kävelemään kirkon keskikäytävää. ”Pastori” hän kysyi, ”mistä olette saaneet tämän liinan?” ja pastori kertoi tarinansa. Nainen pyysi häntä ystävällisesti tarkistamaan liinan oikeasta alareunasta, jos sinne oli kudottu kirjaimet EBG. Juuri ne hän löysi sieltä. Ne olivat naisen nimikirjaimet. Hän löysi ne, koska hän oli kutonut liinan 35 vuotta aikaisemmin, Itävallassa. Hän ei ottanut uskoakseen tätä, kun pastori kertoi, miten hän hetki sitten oli löytänyt liinan kirpputorilta.
Nainen rupesi kertomaan, että hän ja hänen miehensä olivat Itävallassa hyvin toimeentulevia ihmisiä ennen sotaa. Kun natsit tulivat, hän joutui kuitenkin lähtemään kodistaan ja pakenemaan. Hänen miehensä lupasi tulla hänen perässänsä seuraavalla viikolla, mutta nainen vangittiin ja lähetettiin keskitysleirille. Hän kertoi, ettei hän sen jälkeen ollut enää nähnyt miestään, eikä myöskään heidän taloaan.
Pastori halusi antaa hänelle liinan takaisin, mutta nainen toivoi että seurakunta pitäisi sen omanaan. Hänen ainoa toivomuksensa oli, että pastori kuljettaisi hänet autollaan State Islandin toiselle puolelle. Hän oli vain päiväsiltään käynyt Brooklynissa siivoamassa.
Seurakunta järjesti ihanan jumalanpalveluksen jouluaattona. Kirkko oli melkein täyteen tupattu, kaunista musiikkia ja ilmapiiri oli tykönsä kutsuvaa. Tilaisuuden jälkeen pastori ja hänen vaimonsa hyvästelivät ihmisiä rukoushuoneen ovella. Monet heistä lupasivat tulla kirkkoon uudestaan. Eräs mies, jonka pastori tunsi lähialueelta, jäi kuitenkin penkkiin istumaan ja tuijotti vain eteensä kohti alttaria, kun pastori meni häneltä kysymään, miksei hän ollut lähtenyt vielä minnekään.
Mies kysyi häneltä, mistä hän oli saanut alttarin takana olevan kudotun liinan. Se muistutti niin paljon hänen vaimonsa kutomaa kangasta, joka oli ollut heidän kotonaan seinällä, kun he vielä asuivat Itävallassa ennen sotaa. Miten saattoi olla kaksi niin samanlaista liinaa? Hän kertoi pastorille miten natsit tulivat, kuinka hän pakotti vaimonsa lähtemään turvallisuutensa vuoksi ja että hän olli luvannut tulla perässä. Mies kuitenkin vangittiin ja lähetettiin keskitysleirille.
Pastori kysyi mieheltä, jos hän saisi ottaa hänet mukaansa pienelle automatkalle? He ajoivat sillan yli State Islandiin ja samaan taloon, johon hän oli kuljettanut naisen kolme päivää aikaisemmin. Hän auttoi miestä ottamaan kolme tarvittavaa portaikon askelmaa asuntoon, jossa nainen asui, koputti ovelle ja … Sitten hän sai todistaa sellaista jälleennäkemisen riemua, mitä ehkä vain joskus joulunaikaan voi mielessään kuvitella tapahtuneen.
Tapauksen on kirjoittanut muistiin Bengt-Samuel Forsberg, joka on toiminut lähetyssaarnaajana mm. Etelä-Amerikassa ja Kataloniassa.
Käännös R. Lehtonen
Jouko Ruohomäki
Liikuttava tapahtumien sarja. Todella ihmeelliset ovat Herran tiet.
Riitta Koskinen
Siunattua kuluvaa vuotta.
Olipa valtavan hieno Jumalan johdatus.
Olisinpa ollut näkemässä ihanan kohtaamisen. Boin vain kuvitella sitä onnea.
Tuomo Kursu
Jumalan johdatus. Oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, vain Jumala tiety ajan.
Eija Kulpakko
Ihana liikuttava kertomus,
Anita Laakso
Herramme tekee ihmeellisiä asioita! Kiitos sinulle, Rauli, tämän sydäntä lämmittävän tapauksen jakamisesta!
Tuomo Kulpakko
Ei voi lukea tätä kertomusta kuivin silmin,niin koskettava sanoma tässä on.
Lassi Laine
Todella liikuttava kertomus, ja myös valtava todistus siitä, miten Jumala toimii, kääntäen pahat tapahtumat hyviksi, onnettomuudet onneksi. Kiitos Jumalalle 🤗🙏
Simo Lager
Koskettava kertomus!
Harri Kröger
Kiitos Rauli, tämä on nyt joulun kohokohta, näin Jumala vain voi johdattaa!
Siunausta vuoteen 2021!
Marko Peltola
Onhan kyllä niin hieno kertomus mikä todellakaan ei ole sattumaa, vaan todistus miten Jumala pystyy johdattamaan asiat kuntoon ihan miten tahtoo!
Anna-Liisa Kaatrasalo
Kiitos, Rauli, jälleen tästä koskettavasta kertomuksesta, jossa näkyy niin yksityiskohtaista johdatusta, että harvoin törmää. Luen juuri Matti Niemelän Pyhä Henki ja me, vuorovaikutusta arjessa -kirjaa joululukemisena. Samanlaista rohkaisua sisältävä kirja. (ei ollut maksettu mainos)
armi råberus
Aivan uskomatonta. Kyllä tippa silmässä lukee tällaista ,miten Jumala johdattaa omiaan. Kiitos Rauli.
Tapani Vilmi
Lähellä Jumalan sydämen sykettä on meidä itsekunkin elämä, niin surut kuin ilotkin!
Rea Maj Miettinen
Kaikki on mahdollista sille joka uskoo. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme, eivätkä meidän tiemme ole Hänen teitänsä. He saivat kuitenkin rukousvastauksen ja löysivät toisensa vuosien jälkeen. Siihen tarvittiin pastori, kirkkorakennus, myrsky, rikkoutunut seinä , kirpputori kadulla, myöhästyminen linja-autosta, lämmittely kirkossa, liina kirpputorilta ja kysely ja asunnolle vienti. Ja iso Joulujuhla kirkossa ja mies joka oli vierailevien joukossa. Kaikki kaikessa vaikuttaa nilden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Tuija Valtanen
Kiitos! Ihana todistus Jumalan uskollisuudesta. Siunattua Uutta Vuotta!
Sirpa
Luin työpaikallani tämän työvavereilleni.
Mikä mahtava kertomus, vain Herramme voi tehdä tälläistä. 🙂
Esko ja Marita Pakarinen
Kiitos Rauli että jaoit tämän liikuttavan kertomuksen, aivan ihmeellistä Jumalan johdatusta! Siunattua Uutta Vuotta sinulle ja perhekunnallesi!
Riitta Koskinen
Siunattua kuluvaa vuotta.
Olipa valtavan hieno Jumalan johdatus.
Olisinpa ollut näkemässä ihanan kohtaamisen. Voin vain kuvitella sitä onnea.
HEIKKI
Täsmäjohdatusta!