Hyviä uutisia ja haasteita heimokansojen parista

Suomen seurakunnat ovat tehneet historiallista pioneerityötä Karjalassa ja suomensukuisten kansojen parissa. Pauli ja Kati Kaatrasalo ovat uurastaneet monia vuosia erityisesti Vienan-Karjalassa. Seuraavassa he kirjoittavat Jumalan ihmeistä ja haastavat meitä muistamaan työtä jatkossakin rukouksin:

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun aloitimme hengellisen työn Vienan-Karjalassa. Edesmennyt Matti Juntunen meni sinne jo ennen meitä ja pyysi mukaansa meitä ja seurakuntaamme.

Seurakuntien perustamisen ohella rakensimme ryhmien kanssa uudet rukoushuoneet Kalevalaan ja Jyskyjärvelle. Lisäksi olimme auttamassa rukoushuoneen rakentamisessa Borovoissa, Belomorskissa ja Kaalamossa.

Työ on ollut vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Kaikkein raskainta on ollut se, että monet ovat lähteneet iloisesti seuraamaan Herraa, mutta entinen herra, alkoholi on saanut vieteltyä heidät takaisin entiseen elämään. Mutta kiitos Jumalalle, että suuri joukko palvelee nyt Jeesusta noilla Vienan-Karjalan kylillä.

Avustus- ja evankeliointimatkamme ovat useimmiten suuntautuneet Jyskyjärvelle ja Borovoihin, mutta olemme käyneet melko säännöllisesti myös Kalevalassa ja Belomorskissa. Muutamia kertoja olemme käyneet myös kaukaisimmissa Karjalan kylissä evankelioimassa. Hyvä, kun ehdimme jakaa Raamattuja ja muuta hengellistä materiaalia melkeinpä joka taloon noilla Karjalan kylillä, ennen kuin tuollainen työ kiellettiin. Tässä työssä oli apunamme mm. ryhmä Hollolasta. Tämän ryhmän kanssa teimme vuosia sitten myös muutaman evankelioimismatkan Udmurtiaan, Marimaahan ja Mordvaan. Pidimme ulkoilmakokouksia toreilla ja kauppojen pihoissa. Kaikkialle kerääntyi paljon kuulijoita. Sielläkin jaoimme eri kylillä hengellistä materiaalia talosta taloon paikallisten uskovaisten kanssa.

On ollut outoa, kun nyt emme pääse Karjalaan koronan vuoksi. Yleensä olemme käyneet siellä ryhmän kanssa tai kaksistaan noin kerran kuukaudessa oman työmme ohessa. Minä uskon, että tämä aika on ollut melko opettavaista myös Karjalan uskoville. He varmaan kokevat nyt työn enemmän omakseen, eikä suomalaisten työksi. Voi olla, että pian tulee aika, kun ei enää myönnetä hengellisen työn viisumeita ja silloin työmme päättyy tuolla työkentällä. Mutta jatkamme niin kauan, kuin ovet ovat auki. Jokaisen karjalaisen sielu on arvokas ja haluamme edelleen löytää niitä, jotka lähtevät seuraamaan Jeesusta.

Pyydämme muistamaan rukouksin myös Karjalan työtä!

Pauli ja Kati Kaatrasalo