Jumalan aalto toi herätyksen Karjalaan

Kai Partti kertoo Walesin Yliopiston lopputyössään miten herätys tuli suomalaisten lähetystyöntekijöiden kautta Karjalaan. Lue alla oleva mielenkiintoinen tiivistelmä tutkimuksesta!

Michael Gorbatshov aloitti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä vuonna 1985. Hänen johdollaan aloitettiin uudistuspolitiikka kommunistipuolueen johdossa. Glasnostin ja perestroikan hengessä Neuvostoliitto sai uutta suuntaa tulevaisuudelleen. ”Pysähtyneisyyden aika” oli taaksejäänyttä elämää. Askel askeleelta vapaus ja uusi aika koittivat myös uskonnollisella kentällä. Seurakuntien mahdollisuudet kasvoivat uuden avoimemman ja vapaamman politiikan vuoksi. Seurakunnat opettelivat uutta toimintakulttuuria avoimemmassa yhteiskunnassa ja saimme kuulla rohkaisevia uutisia uudesta hyvästä hedelmästä.

Neuvostoliiton hajotessa vuoden 1991 lopulla alkoi venäjällä uusi aika ja arkielämä koki suuri muutoksia. Yhteiskunnan rakenteita ravisteltiin rajusti, elämän perustukset tuntuivat murenevan monen kohdalla. Valtiojohtoinen ateismi sai tehdä tilaa uusille aatteille ja Jumala tuntui heräävän eloon. Jumala tuli elämän marginaalista keskelle arkea. Se, mistä oli vaiettu ja mikä oli kielletty, oli nyt julkista ja kaikkien nähtävillä.

Uusi aika suuressa naapurimaassamme sai myös suomalaiset kristityt liikkeelle. Lähetysrakkaus mursi kaunat ja epäluulot vanhaa vihollista kohtaan. Suomalaisten ”lähetysliikekannallepano” Karjalaan ja lähialueille Venäjällä sai merkittävät mittasuhteet. Se, mitä olimme vuosikymmeniä rukoilleet, oli nyt avoimena edessämme. Tämän suomen lähetyshistoriassa merkittävän lähetysliikekannanpanon tuloksena syntyi Venäjän Karjalaan ja Venäjän alueelle kymmeniä seurakuntia ja evankeliumi julistettiin ”kaikelle kansalle”.

Rick Warren kuvaillee kirjassaan, Päämäärätietoinen seurakunta (Aikamedia, 1999), Etelä-Kaliforniassa suosittua urheilulajia, lainelautailua. Se on kuin Jumalan aikaansaamien aaltojen päällä ratsastamista. Jumala tekee aallot, lautailijat vain ratsastavat niiden päällä. Yksikään lautailija ei pysty luomaan aaltoja.  Lähetystyössä on usein kysymys samasta ilmiöstä. Jumala kaikkivaltiudessaan ja viisaudessaan ohjaa kansakuntien kohtaloita ja luo aaltoja, joilla me jumalanpalvelijat saamme käydä eteenpäin. Neuvostoliiton hajoamiseen johtaneissa ja 1990 -luvun yhteiskunnan olosuhteissa Venäjällä on nähtävissä Jumalan antama jättimäinen aalto, joka vyöryi maan yli.

Omiin opintoihini liittyvässä lopputyössäni (MtH, University of Wales, 2014) palasin 20 vuotta myöhemmin noihin 1990 -luvun tapahtumiin Venäjän Karjalassa. Halusin etsiä vastauksia muutamiin kysymyksiin. Voisiko historia, tässä tapauksessa lähetyshistoria, opettaa meille jotakin? Lopputyössäni esitin kysymykset: Missä onnistuimme? Missä epäonnistuimme? Mitä tekisimme toisin? Suuri suomalainen ajattelija Kosta Pylkkänen on sanonut: ”Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se katsoo taaksepäin. Jälkiviisaus on viisauden lajeista imelin.” Minä haluaisin olla viisas, jos ei muuta, niin jälkiviisas.

Tarkastellessamme Karjalassa 1990-luvulla tehtyä lähetystyötä ja tehdessämme johtopäätöksiä, voimme olla kiitollisella mielellä. Saimme olla todistamassa Jumalan suuria tekoja ja nähdä hänen armonsa Karjalan kansan kohdalla. Evankeliumi julistettiin karjalan väelle ja tuhannet vastaanottivat Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi vapahtajakseen. Karjalan kaupunkeihin ja kyliin syntyi kymmeniä seurakuntia, jotka vuosien aikana kasvoivat omavaraisiksi. Syntyi myös seurakuntaliike, joka seisoo omilla jaloillaan.

Menestystekijöinä voimme nähdä sadat Karjalan valloitukseen osallistuneet suomalaiset kristityt, seurakuntien lähetit ja Jumalan Venäjälle antama poikkeuksellinen aika, Jumalan aalto.

Sadat lähetysnäyn valtaamat suomalaiset kristityt vierailivat säännöllisesti Karjalassa. He olivat sitoutuneet työhön ja panostivat aikaansa, voimiansa ja varojansa säästämättä. He todistivat, opettivat, kuljettivat, rakensivat, rukoilivat ja kulkivat uusien veljien ja siskojen rinnalla. Jokainen palveli lahjojensa mukaan. Vapaaehtoisten lisäksi Karjalassa asui joukko suomen seurakuntien lähettejä. He antoivat merkittävän panoksen paikallisseurakuntien rakentamisessa kautta Karjalan.

Kyse oli poikkeuksellisesta historiallisesta mullistuksesta yhteiskunnassa. Neuvostoyhteiskunnan peruspylväät, joiden varassa valtio oli seissyt viimeiset 70 vuotta, murenivat. Syntyi henkinen ja hengellinen tyhjiö, joka tarjosi mahdollisuuden uusille aatteille ja opeille. Tämä uusi tilanne oli Jumalan vastaus Suomen kristittyjen vuosikymmenien rukouksiin. Oli tullut uskon ja evankeliumin aika Karjalassa. Tämä oli aalto, jonka Jumala antoi meille, jotta nousimme aalloille ja antaisimme niiden kuljettaa meitä.

Jälkeenpäin tarkastellen huomaamme, että työtä tehtiin usein vähäisillä eväillä. Teologinen ja missiologinen koulutus oli puutteellista monien osalta. Kielitaito ja kulttuurin tuntemus oli usein heikkoa. Taloudelliset resurssit olivat hyvin rajalliset. Yhteenvetona voisimme todeta, että olimme valmistautuneet Venäjän ovien aukeamiseen heikosti.

Jälkiviisautta:

Olimme avoimen oven edessä historiallisen mullistuksen keskellä. Vuosikymmeniä Suomessa oli rukoiltu: ”Avaa Herra Venäjän ovet evankeliumille”. Suuret mahdollisuudet avautuivat edessämme yllättäen. Nyt rukouksiin oli vastattu, vaikka emme olleet oikein uskoneet rukouksiimme vastattavan. Aika harva suomalaisista kristityistä oli etukäteen uskossa valmistautunut avautuviin Venäjän oviin. Olimme suurten mahdollisuuksien edessä osittain huonosti valmistautuneita.

Meillä oli edessämme kaksi vaihtoehtoa. Voisimme aloittaa toimeliaan valmistautumisen tulevaan työhön ja terävöittää osaamistamme teologiassa ja lähetystyön periaatteista. Voisimme opiskella venäjän kielen perustaidot, että pystyisimme kohtuullisesti kommunikoimaan kohtaamiemme ihmisten kanssa ja rakentaa yhdessä yhteinen strategia ja suunnitella tehokkaat toimintatavat kyseiselle lähetyskentälle. Tutustuisimme venäläiseen kulttuurin ja elämäntavan saloihin, jotta voisimme paremmin saavuttaa heidän sydämensä. Ja havahtua muutaman vuoden kuluttua siihen, että Jumalan antama aalto on jo mennyt menojaan.

Hyvin valmistautuneena, mutta ”huonossa kelissä” vai huonosti valmistautuneena, mutta otollisissa olosuhteissa? Molempi parempi, mutta nyt meidän oli mahdollista valita vain toinen vaihtoehto.

Päätimme käydä avoimesta ovesta sisään. Ymmärsin, että joillakin toisilla olisi ollut paljon paremmat eväät tehtävän suorittamiseen kuin minulla. En ollut valmis. En ollut pätevä. Kaivoimme jo valmiiksi ohutta lomapakkoamme, ostimme polttoainetta ja ajoimme Karjalan huonoja teitä. Saarnaamiseni oli vajavaista ja opettamiseni ei ollut kovin syvällistä. Kielitaitoni kehittyi säälittävän hitaasti. Eväät olivat kovin vähäiset, mutta päätimme kaikesta huolimatta mennä eteenpäin. Ovi oli auennut juuri sen tähden, että siitä käytäisiin sisään.

Jumala oli vastannut rukouksiimme. Jumala oli avannut oven ja antanut ison, ainutlaatuisen aallon, joka vei meitä eteenpäin ja mahdollisti menestyksekkään työn.

Jumalan antama aalto on enemmän kuin meidän eväät!

Kai Partti

Kai Partti on teologian maisteri ja on työskennellyt muun muassa Korson ja Saarijärven helluntaiseurakunnan pastorina. Nykyään hän on Avainmedian Pohjois-Korean työn koordinaattori. (R. Lehtonen)