Pandemia tulee muuttamaan lähetystyötämme

Koronaviruksen seuraukset tulevat ilmeisesti muuttamaan seurakuntien lähetystyön varsin merkittävällä tavalla. Meidän tulisi tarkoin harkita miten pandemia tulee vaikuttamaan kansainvälisiin panostuksiimme ja mikä meitä odottaa nurkan takana.

WTO:n arvion mukaan maailman kauppa tulee vähenemään vuoden aikana noin 10-30 prosenttia. Näin maapalloistuminen ja kansainvälinen yhteistyö joutuvat luultavasti taka-alalle, mikä myös tulee vähentämään maiden välisiä kauppasuhteita ja johtamaan ns. protektionismin kasvuun.

Tämä tarkoittaa sitä että eri valtioiden väliset kontaktit vaikeutuvat ja lähetyssaarnaajien rooli tulee muuttumaan. Ilmeisesti kansallisten työntekijöiden toiminta lisääntyy tulevaisuudessa ulkomaalaisten evankelistojen ja projektikoordinaattoreiden kustannuksella. Siksi meidän tulisi sopeuttaa strategiamme uusiin olosuhteisiin, kun maiden rajoja suljetaan ja lentoyhteydet tulevat liian kalliiksi luonnolle ja meidän rahakukkaroillemme. Kun lähetyssaarnaajien kulut kallistuvat, meidän tulisi investoida enemmän kansallisten työntekijöiden koulutukseen ja vahvistaa kansallisten kumppaneittemme tietotaitoa. Olemmeko siihen valmiit?

Jos tutkimme 1990-luvun taloudellisen laman vaikutusta lähetystyöhön, niin me opimme sen, että seurakuntien johto herkemmin alistuu yleisille trendeille kuin mitä yleensä uskotaan. Tämä siitä huolimatta että meidän seurakunnan johtajina tulisi olla valmiit uimaan vastavirtaan – jopa vaikeina aikoina: Maailman helluntaiyhteisön (PWF) lähetyskomission puheenjohtaja Arto Hämäläinen analysoi historian antamia opetuksia tarkemmin:

• Lähetystyön laskeva käyrä alkoi lamasta toipumisen aikaan. Analyysini siitä on, että päättäjiin iski varovaisuus. Vaikka en tiedä yhtään konkurssiin mennyttä seurakuntaa, alkoi ajattelua hallita riskien välttämisen filosofia.

• Uskossa tehdyt päätökset alkoivat harventua, vaikka koko sitä edeltävä lähetystyön kasvu oli perustunut uskonaskeliin. Milloin meillä oli varat valmiina, kun tehtiin päätös perheen tai yksilön lähettämisestä? Uskossa väkeä lähetettiin tietämättä, miten raha saadaan kokoon. Koronakin voi jättää varovaisuusvaihteen päälle ja riskien ottoa vältetään. Kun siihen helposti liittyy sisäänpäin kääntyminen, niin tuloksena voi olla näyn supistuminen ja paikalliseen työhön ja asemien varjelemiseen keskittyminen ekspansiivisuuden sijaan, toteaa tri Hämäläinen.

Valtion kontrolli lisääntyy

Vaikka valtion rooli ja sen vaikutus yhteiskuntaelämässä jo pitkään on vähentynyt monissa länsimaissa, niin koronaviruksen vaikutus on muuttanut näitäkin olosuhteita. Valtion erilaiset kontrollimekanismit ovat yllättäen vahvistaneet otettaan pandemian vaikutuksen myötä. On säädetty poikkeuslakeja. Viranomaisten pikaisilla säädöksillä on yritetty ehkäistä työttömyyttä ja konkursseja, on haluttu estää rikollisuutta. Tämä johtaa pitkällä tähtäimellä ilmeisesti myös siihen, että valtion kontrolli kansalaisten elämään ja liikkumiseen nähden tulee huomattavasti lisääntymään.

Viranomaisten tehostuva valvonta voi tulevaisuudessa vaikuttaa ulkomaalaisiin työntekijöihin, jotka toimivat lähetystyössä. Kiinassa, Venäjällä, Intiassa ja monissa islamilaisissa valtioissa tämä tulee ilmeisesti rajoittamaan uskontovapautta ja vaikeuttamaan evankelioinnin mahdollisuuksia, sekä seurakuntien istuttamista. Projektit saattavat joutua uusien rajoitusten kohteeksi sekä lähettävissä, että vastaanottavissa maissa. Lähetystyö voidaan kieltää tai sitä voidaan rajoittaa muuallakin kuin niissä 135 maassa, jotka tällä hetkellä eivät seuraa allekirjoittamaansa YK:n ihmisoikeuksien deklaraatiota, ainakaan kaikilta osin. Siksi meidän täytyy soveltaa strategioitamme, kun ns. ”maanalaiset seurakunnat” ja epävirallinen työ tulee kasvamaan.

Koronakriisi on muuttanut yksilöllistä ajattelua vaalivat trendit muita huomioivampaan elämän tyyliin. Pandemia on avannut ihmisten sydämiä myös Pohjoismaissa. Karanteenissa asuvat saavat apua elintarvikkeiden ostamisessa, paikalliset kriisin keskellä painiskelevat yritykset saavat monilta tukea, niin että he selviäisivät hädästään. Toiset ovat ruvenneet käyttämään vapaa-aikaansa auttaakseen kriisin keskellä kärsiviä ihmisiä. Nyt kirkkojen tulisi kehittää uusia menetelmiä hyödyntääkseen kasvavaa mielenkiintoa solidaarisuutta ja avustustoimintaa kohtaan.

Ajatelkaa jos tämä voisi johtaa siihen, että keräykset ja panostukset saisivat aivan uutta nostetta kriisin aikana ja sen jälkeenkin. Solidaarisuus on nostanut päätään aivan uudella tavalla koronaviruksen aikana. Sehän vaikuttaa paljon myönteisemmin kehitykseen kuin individualistinen katsantokanta, joka enimmäkseen tavoittelee vain omaa etuansa. Sen vaikutukset ovat sitä paitsi paljon lyhempiaikaisia kuin esimerkiksi yhteistyön, joka pitkällä tähtäimellä on paljon kauaksi kantoisempaa.

Tartunnan vaarat estävät suurkokouksia. Tämä avaa erityisellä tavalla digitaalisen median uusia ulottuvuuksia. Jumalanpalveluksien striimaus, TV-ohjelmien suorat lähetykset ovat yhdistäneet kristittyjä ja levittäneet Jumalan Sanaa. Internet ja satelliittiohjelmat voivat tulevaisuudessa jäädä harvoiksi mahdollisuuksiksi välittää Hyvää sanomaa valtakunnan rajojen ylitse. Sosiaalinen media, satelliitti- ja internetlähetykset saattavat hyvinkin kehittyä tulevaisuudessa kristillisen lähetystyön ”lippulaivaksi”. Miten me siinä tapauksessa valmistaudumme näiden dramaattisten muutosten uuteen tulevaisuuteen?

Onko kansallisten tukeminen avain menestykseen?

Ilta Sanomat kirjoitti jo pandemian alussa siitä, miten amerikkalainen trendejä- ja brändejä tutkiva firma Big Red Rooster väitti covid -19 muuttavan ihmisten ostostapoja. Heidän tutkimuksensa mukaan tulevaisuudessa ostettaisiin enemmän tuotteita netin välityksellä. Kotimaisen tavaran ja palvelujen kiinnostus tulisi lisääntymään. Omakielistä informaatiota tullaan priorisoimaan. Tämä on jo nyt johtanut siihen että varauksellinen suhtautuminen kansainvälisiin järjestöihin kuten YK:hon, EU:hun ja WHO:hon on lisääntynyt. Maapalloistuneiden verkostojen merkitys vähentyy ja kansainväliset yhteydet pelkistynee eri maiden kahdenvälisiin suhteisiin, tai ainoastaan kansallisiin panostuksiin. Niiden vahvuutena tulee kuitenkin olemaan dynaamisuus ja soveltuvuus muuttuvaan ympäristöön.

Kansallisesta toiminnasta ja paikallisista aloitteista tulee muodostumaan lähetystyömme suurin haaste. Onnistummeko me soveltamaan strategiamme niin, että kansalliset kumppanimme voivat kokea omistavansa projektit, joita yhdessä teemme heidän lähiympäristössään? Vastauksemme tähän kysymykseen saattaa olla ratkaiseva siihen, selviääkö lähetystyömme korona-ajan vaikeuksista. Mikäli me tuemme kansallisten seurakuntien näkyä ja työskentelemme yhdessä tasavertaisina kumppaneina, silloin ympäröivän maailman mullistuksilla on paljon vähemmän merkitystä.

Rauli Lehtonen, Maailman helluntailiikkeen (WAGF och PWF) uskontovapauskomitean sihteeri ja Ruotsin helluntaiherätyksen lähetysjärjestön johtoryhmän jäsen.

Osa artikkelista julkaistiin Ristin Voitossa 6/8 2020