24. helmikuuta tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sen jälkeen satoja tuhansia sotilaita on kuollut rintaman molemmilla puolilla. Monet heistä kuuluvat suomensukuisten kansojen joukkoon. Myös maaseutuväestö on joutunut erityisesti kärsimään sodan seurauksista.
Tämä on varsin murheellista, koska suuri osa suomalais-ugrilisista kansoista kuulu Euroopan vähiten evankelioituihin heimoihin. Chantit ja mansit, jotka ovat unkarilaisten läheisimpiä kielisukulaisia asuvat Uralvuorten itäisellä puolella, mikä sijatisee näin ollen Siperiassa.
Rauli Lehtonen kertoo Tukhomassa pitämässään puheessa haastavia tapahtumia Siperian ja Ukrainan lähetystyön historiasta, sekä ajasta jolloin Pohjolasta salakuljetettiin Raamattuja entisen Neuvostoliiton alueelle … ja Ukrainasta lähetettiin työntekijöitä Kiinaan ja tataarien pariin …
Napsauta alla olevaa nuolta, niin pääset kuuntelulle
Muistakaa Euraasian kansoja rukouksin, sekä niitä omaisia jotka ovat sodan myllerysten keskellä menettäneet omaisiaan ennen aikojaan.
www.jesus4eurasia.se
Swedish
Vesa Kultalahti
Kiitos Rauli oli siunaavaa kuulla tämä puheesi joka myös sai tuntemaan syviä ajatuksia evankeliumin tärkeydestä ,koska Jeesus on sama vielä tänäänkin🙏
Armi Råberus
Kiitos Rauli koskettavasta puheesta,panee todella miettimään juuri tätä ,mitä se merkitsee,kun raamattu sanoo,Jeesus on sama eilen ,tännää ,ja iankaikkisesti.Ole siunattu,ja koko perhekuntasi.
Raimo Itkonen
Jumalan Sana pelastuksesta Kristuksessa Jeesuksessamme leviää sodasta huolimatta ja sodan vaikutuksesta, kun ihmiset turvaavat ainoaan oikeaan Auttajaan, Luojaansa.
Kun rauha aikanaan tulee myös hajalle pommitettuun Ukrainaan, niin toivottavasti ihmiset muistavat kuka heidän Todellinen Apunsa on.
Kovien kokemusten traumat ja psyykinen väsymys saa ihmiset ryhtymään käytännön toimiin maansa jälleen rakentamiseksi ja kunnostamiseksi.
Se on pitkä urakka ja siinä he tarvitsevat paljon myös ulkopuolista Jumalan siunaamaa apua.
Itse olen Suomesta 2. Maailamansodan jälkeistä sukupolvea, mutta muistan hyvin kuinka rintamalta tulleista sotainvaliideista ja muista veteraaneista olivat hyvin traumaatisia ja se näkyi usein painajaisunina ja äkkipikaisuutena. Viina ei oikein sopinut, vaan kova työ oli silloin ainoa lääke.