Tuoreet terveiset Ukrainan rintamalinjoilta, V-P. Lanne

Saimme tehdä Marttyyrien Ääni RY:n nimissä matkan Ukrainaan yhdessä Ilpo Jokimäen kanssa. Jumalan suuresta armosta vaimoni sai kaksi päivää ennen matkaa Jumalalta ilmestyksen, jossa hän näki suuren ja vahvan enkelin siunaamassa minua. Tämä rohkaisi häntä ja meitä kaikkia suuresti.

Laskeuduimme Ilpon kanssa lentokoneella Krakovaan maanantaiaamuna 15.4. Puolalainen työtoverimme Maciek tuli sinne meitä vastaan pakettiautolla. Lähdimme välittömästi yhdessä ajamaan kohden Ukrainan rajaa. Ensimmäisenä saavuimme Ukrainan puolella olevan Dubnon kaupunkiin, joka on lähes 200 km päässä Puolan rajasta. Siellä haastattelimme erästä pastoria ja hänen vaimoaan, jotka olivat aikaisemmin tehneet työtä Melitopolin kaupungissa. Pastori kertoi, miten venäläiset olivat vuoden 2022 syksyllä tulleet heidän seurakuntaansa kesken kokouksen. Monelta seurakuntalaiselta otettiin sormenjäljet.

Venäläisten toimesta kokoustoiminta kiellettiin ja rukoushuoneesta tehtiin kulttuuritalo. Osa uskovista yritti pitää kotikokouksia, minkä seurauksena venäläiset vangitsivat tilaisuuksien järjestäjän. Venäläiset myös kiduttivat häntä. Venäläiset sanoivat, että ainoa hyväksyttävä kirkko on Moskovan ortodoksinen kirkko. Haastattelemamme pastori kertoi siitä, miten he kokoontuvat joka päivä rukoilemaan ja evankelioivat säännöllisesti Dubnon kaupunkia ja lähikyliä. Kaiken jälkeen heistä kuvastui kiitollisuus Jumalan armoa ja hyvyyttä kohtaan!

Tiistaina kävimme katsomassa muistomerkkejä Dubnon torilla niistä, jotka olivat antaneet henkensä isäinmaansa puolesta tässä hirvittävässä sodassa. Niitä oli paljon! Dubnosta lähdimme ajamaan lähes 200 km matkan Sepetivkaan. Siellä on toiminut sodan alusta alkaen keskus Itä-Ukrainasta tuleville pakolaisille. Osallistuimme pakolaisille järjestettyyn tilaisuuteen ja jätimme keskukseen avustusta. Iltapäivällä jatkoimme matkaa lähes 200 km matkan Berdytsiviin, joka oli ennen toista maailmansotaa ollut juutalaisten keskuspaikka. Siellä tapasimme Diman ja Ninan, jotka tekevät erittäin hyvää työtä aina eturintamaa myöten. Dima lähti autonkuljettajaksi pitkälle Ukrainan kierroksellemme. Vielä samana iltana ajoimme taas lähes 200 km matkan Kiovaan.

Pastoreita tapettu

Kiovassa tapasimme keskiviikkoaamuna ensin pastori Sergeyn, joka kävi viime vuonna Suomessakin ja sen jälkeen pastori Mihailovin, joka oli toiminut pastorina Melitopolissa. Hän kertoi meille mielenkiintoisia asioita miehityksen ajasta ja sen vaikutuksista seurakunnalle. Venäläisten mielestä hän on amerikkalainen vakooja. Hän kertoi, että venäläiset ovat sodan aikana murhanneet noin 10 pastoria heidän uskonsa vuoksi. Edelleen hän kertoi, että noin 95 % seurakuntien rukoushuoneista on suljettu miehitetyillä alueilla. Vain ne seurakunnat, jotka ovat suostuneet rekisteröitymään Venäjän lainsäädännön alaisuuteen, ovat saaneet jatkaa toimintaansa, mutta heidänkin rukoushuoneensa on otettu heiltä pois. Kotikokouksissakaan ei saa käyttää ukrainan kieltä. Venäläiset ovat kertoneet vapauttavansa uskovat väärästä ukrainalaisesta ideologiasta. Vielä pastori kertoi, että vanhat uskovat, jotka muistavat vielä Neuvostoliiton ajan, osaavat paremmin kätkeytyä Venäjän mielivallalta.

Iltapäivällä osallistuimme Kiovassa kahteen pakolaisille järjestettyyn kokoukseen. Sali oli täynnä niissä molemmissa. Hengellinen jano on valtava. Vielä illalla kävimme syömässä useiden pastorien kanssa, jotka olevat tehneet työtä nyt miehitetyillä alueilla. He pyysivät meitä kertomaan siitä, miten Suomessa jaksetaan muistaa Ukrainaa vielä kahden vuoden jälkeenkin.

Torstaina osallistuimme kahdessa kylässä järjestettyyn kokoukseen pakolaisille. Ensimmäisessä kylässä näimme vähintään kymmeniä asuintaloja, jotka eräs amerikkalainen oli rakentanut pakolaisia varten. Ne olivat erittäin hyväkuntoisia. Taaskin kokoussalit olivat aivan täynnä janoisia ihmisiä. Kokouksen jälkeen jaoimme avustusta.

Toisen kyläseurakunnan pastorin autossa oli useita luodinreikiä. Hänellä samoin kuin monella muullakin pastorilla ja uskovalla on valtava Jumalan antama rohkeus ja alttius mennä julistamaan evankeliumia henkensä uhallakin. Kokousten jälkeen menimme syömään erääseen ruokapaikkaan, minkä omistaja halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Hän lupasi alkaa järjestämään tilaisuuksia ravintolassaan. Tätä tekee vain Jeesus! Illalla tutustuimme vielä Zaporizzjan alueella 15 vuotta työtä tehneeseen pastori Dimaan ja hänen vaimoonsa sekä heidän seurakuntaansa. He muodostavat yhdessä erittäin hyvän työkalun Jumalan kädessä. Annoimme heillekin avustusta. Lopuksi ajoimme yöksi Umaniin.

Perjantaiaamuna lähdimme Umanista jo klo 5.30 kohden Odessan kaupunkia. Siellä tapasimme Odessan seurakunnan pastori Olegin. Välittömästi osallistuimme kahteen pakolaiskokoukseen. Niihin osallistui yhteensä noin 400 ihmistä. Julistettuamme heille evankeliumia jaoimme pakolaisille avustusta. Hengellinen jano oli sielläkin käsin kosketeltavaa. Kokousten päätyttyä lähdimme ajamaan Mykolajevin kaupunkiin.

Mykolajevissa, Odessassa, Hersonissa – elämäni ehkä mielenkiintoisin päivä!

Matkalla kuulimme viestin siitä, miten raketti oli osunut Odessaan. Mykolajevista ostimme ruokatarpeita jakamista varten. Jatkoimme matkaa Hersonin suuntaan erääseen kylään. Kylä oli käytännössä tuhottu miehittäjien toimesta. Tapasimme siellä pariskunnan, joka oli miehityksen aikana asunut noin 7 kk ajan talonsa kellarissa ruokanaan vain kurkut ja tomaatit.

Kylän läpi kulkevan tien molemmin puolin oli lukuisia miinoista varoittavia merkkejä. Tuli kirjaimellisesti miettiä, mihin jalallansa astuu. Jaoimme pariskunnalle ja muutamalle muulle kylään jääneelle perheelle ruokaa ja vettä. Toisessa kylässä pidimme ulkoilmatilaisuuden, jonne kokoontui kovaäänisen kellon kutsumana käytännössä kaikki kylän ihmiset. Tilaisuuden lopussa he halusivat kaikki, että heidän puolestaan rukoillaan. Kylän opettaja kutsui meidät lopuksi luokseen teelle. Venäläiset olivat tuhonneet hänenkin talonsa ja nyt hän yritti rakentaa uutta, mikä on vallitsevassa tilanteessa erittäin kallista. Rakennustarpeiden hinta on jopa nelinkertaistunut. Nukkumaan pääsimme Odessassa lopulta puolen yön aikoihin. Tämä päivä oli yksi elämäni mielenkiintoisimmista päivistä!   

Lauantaina heräsimme Odessassa ilmahälytyksen ääneen ja vähän myöhemmin räjähdyksen ääneen. Kuulimme myöhemmin, että räjähdys kuului siitä, että suomalainen ilmatorjuntajärjestelmä oli tuhonnut venäläisten ohjuksen. Olimme siten lähes kuuluisia sen päivän. Pastori Oleg oli valinnut meidän hoteliksemme sen, jota sotilaat pitivät turvallisimpana. Näin meistä pidettiin huolta!

Aamupäivällä oli kokous vanhainkodissa. Siunattu tilaisuus! Muutama vanhus halusi myös laulaa meille. Tämän jälkeen menimme katsomaan venäläisten maaliskuussa tuhoamaa kerrostaloa, jossa oli kuollut myös eräs uskova sisar ja hänen lapsensa. Oli mielenkiintoista kuulla, miten sisaren mies oli vain viikko sitten ollut USA:ssa tapaamassa edustajainhuoneen puhemies Johnssonia. Ilmeisesti tällä käynnillä oli ollut oma vaikutuksensa USA:n Ukrainalle antaman apupaketin läpimenemiseen. Pastori Oleg tuntee kyseisen perheen läheisesti.

Iltapäivällä tapasimme Odessa rantakahvilassa Hersonin kaupungista tulleen pastori Olegin perheineen. Puhuimme heidän kanssaan pitkään. Pastori kertoi siitä, miten Jumala oli sanonut hänelle, että kokouksia tulee jatkaa Hersonissa ja että Jumala tulee varjelemaan hänet ja hänen perheensä. Toiminta onkin Hersonissa ollut hyvin hedelmällistä. Ihmisiä käy tilaisuuksissa todella paljon. Venäläisten ampuvat kranaatit ovat osuneet hänen kotitalonsa kummallekin puolelle, mutta ne eivät ole osuneet taloon eivätkä yhteenkään perheen jäseneen.

Pastori ja hänen perheensä olivat jollakin yliluonnollisella tavalla käsittämättömän onnellisia ja iloisia! Perheen tyttäret olivat kertoneet isälleen humoristisesti, että ”on hyvä, että asumme Hersonissa, koska kukaan ikävä sukulainen ei uskalla tulla sinne”. Minulla ei ole enää sanoja! Samalla, kun puhuimme perheen jäsenten kanssa, katselimme valtavaa mustaa savupilveä, joka johtui edellisiltana lähettyvillä tapahtuneesta ohjuksen aiheuttamasta räjähdyksestä. Kyseisen lauantain aikana oli yhteensä kahdeksan ilmahälytystä! Tapasimme samana iltapäivänä myös erään amerikkalaisen lähetyssaarnaajan, joka oli tehnyt Odessassa lähetystyötä muutamien vuosien ajan. Herra todella yhdistää Hänen perheväkevänsä yhteen!

Jumala varjelee – herätys leviää sodan keskellä

Sunnuntaina osallistuimme pastori Olegin seurakunnassa järjestettyyn kokoukseen, joka alkoi klo 11. Sen aikanakin oli ilmahälytys. Sali oli aivan täynnä ihmisiä. Mukana oli myös eräs juutalainen kristitty! Kokouksen jälkeen jäimme keskustelemaa uskovien kanssa. Teimme havainnon, että mukana oli useita niitä, jotka olivat vasta aivan lähikuukausien aikana antaneet elämänsä Jeesukselle! Uskovat kertoivat myös  työstä, jota he tekevät miehitetyillä alueilla!

Tilaisuuden jälkeen menimme vielä pastori Olegin kotiin ruokailemaan. Hänen tyttärensä aviomies oli Mariupolin kaupungista. Nuori mies kertoi kokemuksistaan sieltä. Hän oli pari vuotta sitten päässyt pakenemaan sieltä kirjaimellisesti luotien saattelemana venäläisiä joukkoja. Pastori Oleg näytti keskellä huoneistoaan olevan pommisuojan, jonne koko perhe kätkeytyy silloin, kun vakava hyökkäys on käsillä. Pastorin vaimo kertoi siitä, miten Jumala oli antanut hänelle henkilökohtaisen lupauksen varjelevasta kädestään! Meidän Varjelijamme ei totisesti nuku eikä torku!

Odessasta lähdimme ajamaan satojen kilometrien matkan Lityn nimiseen kaupunkiin. Siellä menimme Gennady veljen ja hänen perheensä luokse. Illalla pidimme yhteisen hartaushetken, jonka päätteeksi polvistuimme kaikki rukoukseen. Kukin rukoili vuorollaan, myös perheen seitsemän alaikäistä tytärtä. Se oli ihmeellistä!

Maanantaiaamuna ajoimme ensin Tsernivtsin kaupunkiin, joka sijaitsee lähellä Romanian rajaa ja sieltä Karpatian vuoriston juurelle. Amerikkalaiset ovat rakennuttaneet sinne hienon rakennuksen, jossa on tarkoitus pitää kesäkuussa viikon mittainen retriitti Ukrainan pastoreille ja heidän vaimoilleen. Sota on kestänyt jo liian pitkään. On selvää, että monilla heistä on ns. posttraumaattisia kokemuksia. Kyseinen paikka on todellinen turvapaikka heille, jossa he saavat lyhyen hetken levähtää Jumalan luoman kauniin luonnon keskellä ja Hänen läsnäolossaan. Retriittiin osallistuu myös ammattihenkilöstöä, jotka kykenevät auttamaan pastoreita ja heidän vaimojaan!

Jäikö oikea enkeli Ukrainan rajalla kyydistä pois?

Olimme yötä todella kauniissa paikassa Karpaattien vuoriston keskellä. Tiistaina palasimme Lvivin kautta Puolaan. Dima jäi Lvivissä pois kyydistämme, joten jatkoimme matkaa kolmistaan. Ajoimme Ukrainan puolella yhdeksän päivän aikana 3400 km. Ukrainan rajapisteellä virkailija katsoi autoomme ja kirjoitti viralliseen dokumenttiin, että autossamme on NELJÄ henkilöä. Myöhemmässä rajapisteessä ihmeteltiin, miksi autossamme on vain kolme henkilöä. Ehkä enkeli, joka oli varjellut meitä matkallamme, jäi pois Ukrainan puolella, koska hänen apuaan ei enää tarvittu!

Olen niin kiitollinen Jumalalle, että sain Hänen armostaan osallistua tälle matkalle! Hänen armonsa ja johdatuksensa ja varjeluksensa on niin ihmeellistä! Toivottavasti saimme olla rohkaisuksi Ukrainan veljille ja sisarille! Ei unohdeta Ukrainaa!    

Kaikkia lukijoita siunaten ja esirukouksistanne kiittäen!

Vesa-Pekka Lanne