Israel pakotettiin aseelliseen konfliktiin terroristijärjestö Hamasin kanssa

Israel joutui yllätetyksi viime lokakuun seitsemäntenä päivänä hiljaisena sapattiaamuna klo 6.30, jolloin Israelissa viettiin Simhat Tora (hepr. תורה שמחת) juutalaista Tooran ilojuhlaa. jota vietetään sukkot-juhlan, eli lehtimajanjuhlan päätyttyä, gregoriaanisen kalenterin mukaan lokakuussa.

Edellisenä päivänä Israelissa vietettiin Jom kippur sodan 50 v- muistopäivää. Sota käytiin 6 – 24. lokakuuta Israelin juutalaisen kalenterin pyhimpänä päivänä ja se päättyi raskaiden menetysten jälkeen Israelin voittoon.

IDF:n mukaan hyökkäyksen ensimmäisen 42 tunnin aikana Hamas ampui 20 minuutin sisällä klo 6 alkaen 2 500 rakettia Israeliin. Rakettitulen lomassa lensi pieniä drooneja, jotka oli ohjattu pudottamaan granaatteja Israelin hälytyskamera- ja puhelinjärjestelmiin. Yksi panssarivaunu tuhottiin granaatilla. Hälytyskameroiden ja puhelinyhteyden katkaisun johdosta Hamasin terroristit pääsivät tunkeutumaan ilman ennakkovaroitusta sotilaiden vielä nukkuessa kuuteen Israelin armeijan varuskuntaan, 300 Israelin sotilasta ammuttiin ja 30 otettiin panttivangeiksi. Yksi panssarivaunu kaapattiin Gazaan. Rakettitulen alkaessa terroristit tunkeutuivat Gazasta Israelin puolelle räjäyttämällä turvamuuriin aukkoja ja kaatamalla puskutraktoreilla raja-aidat.

Osa terroristeista lensi samaan aikaan rajan yli moottoroiduilla lennokeilla. Näin toistatuhatta aseistunutta terroristia tunkeutui ilman vastarintaa Israelin puolelle. Ihmisiä surmattiin ampumalla heitä autoihin ja tunkeutumalla heidän koteihinsa. Naisia raiskattiin julkisesti heidän lastensa nähden. Pienten vauvojen päitä katkottiin ja joitakin naisia poltettiin asettamalla auton renkaita heidän ympärilleen ja sytyttämällä renkaat palamaan.

Hamasin terroristit levittäytyivät Israelin puolelle 22 km Gazan rajasta ja yhden päivän aikana he tappoivat brutaalilla tavalla 1400 juutalaista. Heidän joukossaan oli 260 nuorta eri maiden kansalaisia, jotka olivat tulleet kahden kilometrin päähän Gazan rajasta pidetyille musiikkifestivaaleille.
Hamasin terroristit kidnappasivat n. 244 pankkivankia. Panttivankien joukossa oli sotilailta, pieniä lapsia, kaksi vauvaa ja holocaustista selvinneitä vanhuksia, joista kahta yli 80 vuotiasta sisarusta kuljetettiin moottoripyörällä Gazaan ja rinnalla kulkeva kolmannella moottoripyörällä ajava terroristi hakkasi heitä matkan aikana pitkällä kepillä selkään.
Myöhemmin pari viikkoa kestäneen tulitauon aikana osa panttivangeista vapautettiin vastineena Israelin vankilassa vapautettuja toistatuhatta Hamasin terroristia. Gazassa on edelleen 144 pankkivankia.

Hamasin yllätyshyökkäys oli ennen näkemätön ja brutaali, sellaista ei ole koettu aiemmin tässä laajuudessa viime vuosisadalla koetun holokaustin jälkeen. Tätä operaatioita on täytynyt suunnitella pitkään ja huolellisesti. Herää kysymys, oliko kenties Venäjä yhteistyössä Iranin kanssa mobilisoinut tätä hyökkäystä? Viron ulkoasianvaliokunnan pj. Marko Mikhelson antoi 8.10.2023 haastattelun, jossa hän kertoi Hamasin johtajien käyneen viimeisen 12 kuukauden käyneet kahdesti Moskovassa neuvotteluissa ennen tätä Hamasin hyökkäystä Israeliin. Iranin osuus on joka tapauksessa
selvä. Iran on aseistanut jo vuosia Hamasin ja Hizbollahin terroristeja.

Herää kysymys, miten Israel onnistuttiin yllättämään näin täydellisesti?
Israelin armeijan kunniakkaan keskustiedustelupalvelun Shin Betin velvollisuuksia ovat kansallisen turvallisuuden ylläpito ja terrorismin estäminen Länsirannan ja Gazan alueilla. Israelin toista salaista palvelua, Mossadia, on kutsuttu maailman tehokkaimmaksi. Sen tehtävänä on tiedustelutiedon kerääminen, sekä salaiset operaatiot ja vastaterrorismi jolla
pyritään lamauttamaan vihollisen hyökkäykset Israeliin.

Israelin tiedosteluorganisaatioiden tuhansien agenttien määrästä huolimatta, sekä Shin Betin, että Mossad epäonnistuivat tällä kertaa surkeasti tehtävässään, ne eivät pystyneet ennakoimaan, saati varoittamaan maan armeijaa siitä, että valtava määrä Hamasin terroristitaistelijoita on aikeissa murtautua Gazaa ympäröivän panssariaitana pidetyn läpi ja yli Israeliin. Tätä massiivista epäonnistumista Israelin tiedostelulle tullaan arvioimaan pitkään ja hartaasti sodan päättymisen jälkeen myös kansainvälisessä politiikassa. Israelia ei kuitenkaan tällä hyökkäyksellä kukisteta. Israelin oli pakko aloittaa puolustussota terroristijärjestö Hamasia vastaan. Israelin tavoitteena on eliminoida ja poistaa islamistinen äärijärjestö Hamas Gazasta ja vapauttaa siellä olevat panttivangit.

YK:n ja EU:n vaatimukset Gazan sodan lopettamiseksiYK:n turvaneuvosto ei ole päässyt yksimielisyyteen terroristijärjestö Hamasin aloittaman sodan tuomitsemisesta. Koska YK:n Venäjän ja palestiinalaishallinnon edustajat ovat vastustaneet Hamasin tuomitsemista.
YK:n pääsihteeri, Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Joseph Borell on vaatinut sodan lopettamista ja palestiinalaisvaltion perustamista Israelin maanrajojen sisälle. YK on vaatinut useasti tulitaukoa ja Israelin vetäytymistä Gazasta, sekä myös Israelia aloittamaan neuvottelut palestiinalaisvaltion perustamisesta Israelin maarajojen sisälle. YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin mukaan Israelin ehdoton linja voi pitkittää sotaa Gazassa.

Etelä Afrikan korkein oikeus aloitti oikeuden käynnin Israelia vastaan syyttäen Israelia kansanmurhasta. EU:n Haagin ihmisoikeustuomioistuin teki asiasta päätöksen, jossa Israelia vaaditaan humanitäärisen avun päästämistä Gazaan mutta ei kuitenkaan vaatinut sodan välitöntä lopettamista.

Kansallinen koti juutalaisille kansainliiton päätöksellä v.1920-1922 Voidaksemme ymmärtää Palestiinan poliittista tilannetta meidän täytyy palata vuoden 1920 San Remon konventioon, ja Kansainliiton vuoden 1922 (1920) Palestiinan mandaattiin. Niissä tunnustetaan juutalaisen kansan historiallinen oikeus asuttaa Palestiina ”täysimääräisesti” (close settlement).
Juutalaista kansaa varten perustettu mandaattialue käsitti Välimeren ja Jordan–virran välisen alueen sekä Negevin autiomaan. Alun perin siihen kuului myös nykyinen Jordanian alue, joka kuitenkin jo vuonna 1922 erotettiin Palestiinan arabien omaksi alueeksi (Transjordanian emiraatti, josta kehittyi Jordanian valtio).

Jordanian ja Israelin valtioiden perustamisen jälkeen Brittihallinnolle annettiin Kanasainliiton mandaatti. Sen mukaan alue luovutettiin juutalaisille kansalliseksi kodiksi. Päätös perustuu mm. seuraavaan: ”toinen marraskuuta 1917 päivätyn Britannian ulkoministerin Arthur Balfourin Britannian juutalaisyhteisön johtajalle Walter Rothschildille kirjoittama kirje, joka toi julki kannan, jonka mukaan Britannian hallitus tuki sionistien
aikeita perustaa juutalaisille oma valtio Palestiinaan.”

Tämän jälkeen Palestiinassa jäi jäljelle kaksi aluetta, Gaza ja Länsiranta. Tuolloin Palestiinan arabit eivät olleet kansa, eivätkä halunneet omaa valtiota, vaan yhdessä arabivaltioiden kanssa vaativat koko ns. Palestiinaa arabeille. Palestiinan valtioita ei koskaan ollut vaan Rooman keisari Hadranius antoi Israelin alueella pilkkanimeksi Palestiina.

Muutaman viime vuosisadan aikana maailma, kristityt mukaan lukien, ovat langenneet pahaan tottumukseen. Olemme hyväksyneet erään varhaisen roomalaisen propagandan. Olemme käyttäneet nimeä Palestiina, minkä Rooman Keisari Hadrianus antoi Israelin maalle n. 135 jKr., niin pitkäksi aikaa, että siitä on tullut yleisesti käytetty. Tämä on yhtä väärin kuin kutsua tämän päivän Venäjää ”Neuvostoliitoksi” tai viitata Berliiniin ”Itä-Saksana.”
Kun YK korvasi Kansainliiton vuonna 1945, Kansainliiton mandaatit siirtyivät YK:lle.

Yhdistyneiden kansakuntien PERUSKIRJA sisältää määräykset Kansainliiton mandaattien siirtämisestä YK:n huoltohallintojärjestelmän alaisiksi – siis YK:n muutosoikeuden alaisiksi. Palestiinan mandaattialue on ainoa Kansainliiton mandaatti, josta ei ole tehty YK:n huoltohallintosopimusta. Tämä tarkoittaa, että vuoden 1922 Palestiinan mandaatti on edelleen voimassa sellaisenaan. YK:n peruskirjan artikla 80 kieltää muuttamasta mitään niistä oikeuksista, jotka mandaateissa mainituille kansoille on tunnustettu. Yksi näistä oikeuksista on juutalaisen kansan asutusoikeus Palestiinassa.

Israel ja maanomistus; kuka on maan omistaja?
Maan omistaa se, jonka esi-isät ovat sitä viimeksi hallinneet ja omistaneet. Roomalaisten miehitettyä Israelin alueen ja siirrettyä juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen, alueella ei ole ollut sen jälkeen yhtään itsenäistä valtiota. Alue kuuluu siis juutalaisvaltion omistukseen ja sen lainsäädännön alaisuuteen.

Aluetta ovat hallinneet milloin mikäkin valloittaja, siis miehittäjät, viimeksi ottomaanit, joiden maaherrat asuivat kaukana ja hallitsivat alueita siirtomaaisännän ominaisuudessa. Tällainen miehitysvalta ei oikeuta jälkeenpäin minkäänlaisiin laillisiin omistussuhteisiin. Lisäksi he tuhosivat maan omilla verosäädännöillään ja leväperäisellä asenteellaan. Tämän tiesivät myös arabit ja tällöin heidän olisi pitänyt hoitaa omat alueelliset asiansa valtiosäännön edellyttämällä tavalla.

Maanomistajan oikeudet
Maanomistus on julkisen vallan ylläpitämä etuoikeus hyödyntää ja kehittää tiettyä aluetta. Ulkomaisilla valtioilla on oikeus ostaa maata, tämä edellyttää rekisteröintiä ja siten myös verovelvollisuutta sekä asianomaisen valtion lainsäädännön noudattamista. Valtion lainsäädäntö valvoo rakennusoikeutta ja sen kirjaamista. Arabien rakentaminen Israelin lailliselle alueelle ei täytä mitään valtion tai kansainvälisen
päätöksen säätämiä argumentteja, eli ne ovat laittomasti ilman rakennuslupaa rakennettuja ja pääosin rakennettu Jordanian laittoman miehityksen aikana.

Palestiinalaiset vastustivat oman valtion perustamista Vuosien 1948-1967 välisenä aikana ns. palestiinalaisilla olisi ollut mahdollisuus muodostaa oma valtio, mutta he keskittyivät vain terroriin ja muodostivat terroria varten PLO:n jatkamaan laitonta toimintaa ja kansainvälisiä päätöksiä juutalaisvaltiota vastaan, siitäkin huolimatta, että he olivat Jordanian kansalaisia.

Jordanian (joka käytännössä on palestiinalaisvaltio) miehityksen aikana alueella olevat arabit eivät tehneet mitään saattaakseen omistussuhteensa Jordanian lain mukaiseksi. Eihän se edes ollut mahdollista, sillä ns. Länsiranta oli Jordanian laittoman miehityksen alainen, ja sitä ei Jordania koskaan vienyt YK:n päätettäväksi ja lisäksi arabiliitto ei miehitystä tunnustanut.

”Palestiinalaiset” ovat monen eri heimon jälkeläisiä ja pääosin muualta siirtyneitä arabeja paremman toimeentulon haussa, silloin kun juutalaiset alkoivat raivata ottomaanien jälkeensä jättänyttä pilalle mennyttä maata.
Juutalaiset paluumuuttajat hankkivat maata omakseen Ensimmäiset paluumuuttajat ostivat maata rahalla arabeilta, joita siellä maaseudulla oli
hyvin vähän. Lisäksi koko ottomaanien hallitsema alue jäi juutalaisille, kun pankkiiri Rotschild takasi lainan ottomaanien imperiumille sen ollessa ongelmissa ja takuuksi sulttaani antoi heidän miehittämänsä Palestiina-nimisen alueen.

Tähän päivään mennessä tuota lainaa ei ole maksettu takaisin.
Kaikkina niinä vuosisatoina, jolloin aluetta hallitsivat arabit, ei tunnettu sanaa ”Palestiinan valtio”, eikä kukaan arabi sanonut olevansa palestiinalainen. Arabeilla oli vain vähän mielenkiintoa alueeseen ennen kuin sionistinen liike toi maahan juutalaisia kuivaamaan suot ja muuttamaan aavikot viljelysmaiksi.

Israelin kansalaiset ja maan omistus
Israelin kansalaisuuden hakeneet ja saaneet arabit omistavat maata siinä missä juutalaisetkin. Mutta PA:n alainen ns. palestiinalainen ei halua Israelin kansalaisuutta ja siihen kuuluvia oikeuksia, vaan keskittyy PA:n ohjeistuksen mukaisesti terrorisoimaan Israelin oikeutettua valtiota.

Tällaiselleko Israel tai joku muu valtio antaisi omistusoikeuksia, ei
varmasti kukaan sellaista tekisi. Eivät esim. Kuwaitissa olevat siirtotyöläiset saa omistaa valtion alueella maata. ”Palestiinalaiset” ovat käytännössä ”irtolaisia”, koska eivät hyväksy Israelia ja sen kansalaisuutta, eivätkä noudata maan lakeja. Ei Suomikaan salli irtolaisuutta ja anna sellaisille oikeutta maanomistukseen. Mikään valtio ei salli minkäänlaista villiä menoa
omistussuhteissa eikä mielikuvitukseen perustuvia väitteitä omistuksesta.

Stan Goodenough on kirjoittanut 5. heinäkuuta 2023: ”Kristitty, joka vastustaa juutalaisasutusta Israelissa se on yhtä kuin Jumalan vastustamista. Minä uskon tuohon korkeimpaan olentoon – Herraan, Israelin Jumalaan. Raamattu on Hänen Sanansa – Hänen ohjeensa – ihmiskunnalle. Se on kiinteä ja lopullinen auktoriteetti; perusta, jolle perustan elämäni ja katson maailmaa.”

Niille, jotka tuntevat Pyhän kirjan, pitäisi olla kaikki, mitä minun ja sinun tarvitsee sanoa. Siinä sanotaan selvästi, ennakkoluulottomasti ja ilman epäselvyyksiä, että maa, johon Jumala on palauttanut juutalaisen kansan jo vuodesta 1882 lähtien (ensimmäinen alija). Maa, joka syntyi uudelleen heidän kansalliseksi kodikseen vuonna 1948, ja maan sydän, johon heidät palautettiin Israelilla vuonna 1967 kuuden päivän sodassa, kuuluu yksinomaan ja ikuisesti juutalaiselle kansalle.

Israel on jo vetäytynyt yli 90 prosentista vuonna 1967 valloittamastaan alueesta ja tarjoutunut luovuttamaan lisää alueita rauhan nimissä esim. Gazan kaistale, vaikka sillä ei ole ollut mitään velvollisuutta tehdä niin.

Pastori Teuvo Tikkanen Lapinlaht

(Kirjoitus on yhteenveto Iisalmessa pidetystä holokaustin muistopäivän puheesta.)