Pari kuukautta ennen sotaa Ukrainan helluntaiunionin johtaja Mihail Panotshko pyysi maansa seurakuntia valmistautumaan siltä varalta, jos sota sattuisi syttymään. Kirkot rupesivat välittömästi varautumaan tätä varten. Yksilökristityt tutkistelivat itseänsä ja valmistautuivat myös hengellisesti mahdollisen sodan haasteisiin.
Helmikuun jälkeen Ukrainan yli 15 miljoonaa kansalaista on joutunut jättämään kotinsa. Monet ovat matkalla jonnekin tietämättä varmuudella matkansa lopullista päämäärää. Vaimot kaipaavat miehiänsä, lapset itkevät isiään – Lvivin keskusaukiolla 500 tyhjää lastenvaunua muistuttaa syyttömien lasten kuolemasta. Rattaita ei enää tarvita – lapset ovat muuttaneet taivaaseen.
Erikoista on se, että ihmiset etsivät suojaa kirkoista. Turvapaikkojen puutteessa pelokkaat kansalaiset hakeutuvat rukoushuoneiden kellareihin, jotka on valmistettu pommisuojiksi. Nälkäiset jonottavat kirkkojen ulkopuolella ruokaa. Pakolaisista täyttyneet metroasemat saavat uskovia vieraakseen – lauletaan, soitetaan, rukoillaan, todistetaan Jeesuksesta.
Yllättävää on, että sodan kourissa elävät kristityt ovat viime aikoina kokeneet suurta herätystä. Seurakuntien johtajat kertovat, että kokouksissa käy nyt enemmän väkeä kuin ennen sotaa. Pastori Juri Kulakevitsh, kertoo, että Helluntaiunioni on istuttanut Ukrainaan 24 uutta seurakuntaa elokuun jälkeen. Kastettujen määrä ylittää aikaisempien vuosien luvut.
Mykolajevin helluntaikirkossa oli sodan alettua noin 200 jäsentä, Yli puolet heistä on paennut ulkomaille. Jäljelle jääneet uskovat julistavat sodan keskellä evankeliumia. Hengen tulet syttyivät ja Jumalan valtakunnan rajat rupesivat laajenemaan: Seurakunnan yli 500:n istumapaikan kirkossa pidetään nyt kolme jumalanpalvelusta joka sunnuntai, että kaikki mahtuisivat tilaisuuksiin. Seurakunta on kasvanut maaliskuun jälkeen 80. prosentilla.
Onko sodan seuraus automaattisesti herätys, vai onko tämä vain Ukrainan ilmiö? PEF:n puheenjohtajana toiminut Pelle Hörnmark kertoo, että herätyksen salaisuus on Pyhän Hengen vaikutuksen lisäksi myös siinä, että Ukrainan kirkot harjoittivat evankeliointia jo ennen sotaa. Seurakuntien istuttaminen on kuulunut heidän DNA:han jo vuosia – se on ollut heille luonnollinen ilmiö.
Nykyinen herätys on vain jatkumoa aikaisemmin eletylle Kristus-keskeiselle elämälle. Sodan kehykset vain vahvistavat sen tehoja. Jumalan valtakunnan rajat eivät laajene itsestään, koska Hänen valtakuntansa on sisäisesti meissä (Luuk 17:21). Mutta me voimme toiminnallamme levittää sen rajoja.
Vuoden alussa elimme Euroopassamme sotaa edeltävää aikaa. Nyt se on muuttanut kymmenien miljoonien ihmisten elämän. Me näemme, miten se hiipii meitä hitaasti aina vain lähemmäksi. Nyt on aika tehdä valmisteluja. Jumala haluaa luoda meille herätykseen johtavat puitteet. Siksi meidän tulisi tutkia itseämme, puhdistautua ja valmistautua sadonkorjuuseen, niin kuin ukrainalaiset ovat tehneet, ettei herätys vain kulkisi ohitsemme.
Rauli Lehtonen
Juttu on julkaistu Ristin Voiton nr:ossa 52/2022.
Ethän unohda tilata Ristin Voittoa vuodeksi 2023? Lehti seuraa säännöllisesti sekä Ukrainan, että koti-Suomen tapahtumia kristillisestä näkökulmasta.
Heidän kotisivunsa osoite on www.ristinvoitto.fi
Swedish
Tuija Valtanen
Aamen!
Raimo Itkonen
Kylmä, nälkä ja pelko varmasti lähentää ihmisiä Luojaansa, ainoaan todelliseen tukeen ja turvaan. Älyttömien pommitusten keskellä muuta apua ei ihmisen sielunelämään löydy kuin Elämän Sana, Elämän Valo, Kristus Jeesuksemme. Voimme toivoa ja rukoilla ”suurta” herätystä, mutta monet asiantuntijat sanovat, ettei sellaista enää tule ennen Ylöstempausta. Tempauksen jälkeenkin ihmisiä tulee uskoon ja heitä ja heidän uskoaan koetellaan ennen Jeesuksen 1000-vuotisen valtakunnan tuloa. Kestävätkö he? Jeesus on itse sanonut, että kun hän tulee takaisin maan päälle, niin löytääkö hän enää uskoa sieltä. Vahvistukaamme Sanassa, Uskossa, Toivossa, Jeesuksen tuntemisessa Pyhässä Hengessä Kaikkivaltiaan Jumalamme kunniaksi. Aamen.
Risto Kujala
Itku Ukrainan puolesta
Minä itken sinua Ukraina.
Minä itken kotien puolesta,
Minä itken sen hajalle ammuttuja,
kauaksi karkotettuja.
Minä itken särkyneitä aviolittoja,
sen orpoja lapsia.
Minä itken hajotettua yhteyttä
sen surullista säveltä.
Itketkö sinäkin Jumala?
Minä kuulen monia huutoja,
monia tuskaisia huutoja,
huutoja, jotka nousevat
elämän tuskien keskeltä,
sammuneiten valojen varjoista,
jäätyneitten kotien kellareista.
Huutoja äitien, tyttärien,
isien ja poikien huulilta.
Kuulethan sinäkin Jumala.
Uskon, että sinä itket,
uskon, että sinä kuulet.
Olethan Ihmisen Poika.
Kaikkivaltias, Elsadai,
Immanuel, Jumala meidän kanssamme
myös kärsimyksissä.
Rauli Lehtonen
Kiitos Risto erittäin koskettavasta ja ajankohtaisesta runosta.
Se riipaisee syvältä ja pysäyttää kulkumme – ainakin hetkeksi. Oi että voisimme rukoilla noita kirjoittamiasi sanoja ja kulkea tunteissamme kaikkien niiden veljiemme ja sisartemme rinnalla, jotka pelkäävät, palelevat ja ovat nälissään.
Nouskoon sanasi meidän rukouksissamme Jumalan valtaistuimelle saakka.
… ja terveisiä sinne Pohjanmaalle. Syttyköön herätyksen tulet taas siellä Lapualla!
Sirpa Viljanen-Ärling
Kiitos Rauli
Minäkin uskon siihen että meidän tulee elää ja valmistautua nyt jo tulevaan.
Me emme tiedä mitä tuleva tuo tullessaan mutta Jeesus tietää.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Se avatkoon meidän silmämme ja sydämemme näkemään, mitä Jeesus tahtoo. Se on myös meille elävä esimerkki siitä, miten taivaasta ohjataan yksilöä ja seurakuntia.
Vesa Kultalahti
Todella koskettava runo. Kiitos Risto, voimme vain rukoilla että Jumala pian puuttuisi asioihin ja että me ahkeroisimme evankeljumin eteenpäin viemisessä niin että pakanain luku täyttyisi🙏