Miehittääkö Venäjä Slovjanskin ja Kramatorskin seuraavaksi?

Krim, Cherson, Melitopol, Mariupol, Sieverodonetsk … Venäjän joukot väittävät nyt kontrolloivansa myös koko Luhanskin lääniä. Onko seuraavaksi vuorossa Itä-Ukrainan Slovjansk ja Kramatorsk – kaupungit joissa evankelisten seurakuntien työ on ollut varsin hedelmällistä, vai …? Miten heidän nyt käy?

Muistan varsin hyvin, kun sain mahdollisuuden vierailla Slovjanskissa ja Kramatorskissa jo vuonna 2017, ensimmäisen Donbasin sodan alettua. Olimme silloin paikallisen helluntaiseurakunnan vieraana. Arki-iltanakin kirkossa oli parisataa ihmistä, jotka pelonsekaisin tuntein muistelivat Venäjän joukkojen ensimmäistä hyökkäystä – pidätyksiä, pommituksia, väkivaltaisuuksia … Sydäntäni riipaisi oikein syvältä, kun kuuntelin uskovien kerrontaa tapahtumista.

Aikamme unodetut martyyrit

Jo sodan alkuviikkoina – helluntaina 2014 – kohta ehtoolliskokouksen jälkeen, Helluntaikirkon paikoitusalueelle ilmaantui aseistettuja vihreäpukuisia miehiä. Harvat ehtivät tajuta mitä oikein oli tekeillä, ennen kuin Slovjanskin seurakunnan saarnaajan Aleksander Pavenkon kaksi poikaa ja kaksi vanhimmistoon kuuluvaa veljeä pakotettiin autoon. Renkaat vinkuen autot kiirehtivät kirkolta teille tietämättömille.

Vedet silmissä Aleksander Pavenko kertoi traagisista tapahtumista:

• Kuukauteen emme kuulleet heistä mitään, vaikka yritimme etsiä heitä kaikkialta kaupungista ja jopa sen lähialueilta. Erään kontaktin kautta saimme kuitenkin myöhemmin tiedon heistä. Poliisin tietokonearkistoon oli taltioitu valokuvia heidän kuolleista ruumiistaan. Silloin ymmärsimme heidän muuttaneen taivaaseen.

Ennen kuin lähdin Slovjanskista, kuulin että tuntematon mies oli soittanut yhdelle seurakunnan pastoreista ja kertonut tietävänsä, kuka oli ampunut heidän seurakuntalaisensa. Jos pastori maksaisi hyvin, mies voisi kertoa hänelle heidän nimensä! Vastaukseksi hän oli pastorilta saanut tietää, ettei häntä enää kiinnosta kuka sen teki, koska he olivat jo antaneet anteeksi.

Lyhyen tauon jälkeen ääni puhelimessa oli kertonut, miten nämä neljä veljeä oli viety teloituspaikalle suuressa metallihäkissä. Sinne mennessään he olivat rukoilleet ja laulaneet hengellisiä lauluja … Nämä sanat soivat vielä korvissani, kun kävimme heidän kauniisti koristeltua hautaansa katsomassa Slovjanskissa – heidän teloituspaikallaan.

Tuleeko taas sota?

Ennen kuin vieraat joukot yllättäen lähtivät Kramatorskista ja Slovjanskista vuonna 2014, he ehtivät vielä pommittamaan erään seurakuntalaisen omistaman huonekalutehtaan käyttökelvottomaksi. Kymmenet kirkon jäsenet menettivät työpaikkansa. Vieläkin monet seurakuntalaiset muistelevat kauhulla kokemiaan vuoden 2014 tapahtumia ja tuhotöitä.

Kaupungin keskustassa sijaitsevassa kirkossa on useita vuosia tuotettu hengellisiä mediaohjelmia. Monet niistä ovat olleet venäjänkielisiä ja niitä on kuunneltu myös Venäjän miehittämillä alueilla Donetskin ja Luhanskin läänissä, sekä myös Sieverodonetskissa, Mariupolissa, Melitipolissa, Chersonissa, Krimillä …

Seurakunta on myös tehnyt hengellistä työtä sotilaiden parissa rintamalla. Nälkäiset sodan uhrit ovat myös voineet kääntyä Helluntaiseurakunnan ”Laupeuden työn keskuksen” puoleen saaden apua kirkon jäseniltä. Evankelioimiskokouksia on järjestetty viikoittain, sekä kirkolla, että rintamalla. Apua on myös onnistuttu välittämään vihollisen miehittämille alueille, jonne monet vanhukset ja sairaat ovat jääneet, kun heillä ei ole ollut paikkaa minne paeta.

Nyt on kysymys siitä, tuleeko taas sota? Miehittääkö Venäjä Slovjanskin ja Kramatorskin uudestaan? Haluathan muistaa Itä-Ukrainan ystäviä rukouksin, nyt kun rintamalinja taas tulee tunti tunnilta aina vain lähemmäksi?

Kun viimeksi lähdin Slovjanskista kotimatkalleni, pastori Aleksander Pavenko yritti lohduttaa minua Jobin sanoin: ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä päivänä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.” (Job. 19: 25-26).

Rauli Lehtonen