Miksi slaavilaiset ovat suomalaisia parempia?

Suuri osa artikkelista on julkaistu myös Uusi Yhteyslehden numerossa 1 / 2020

Helmikuussa kävin jo neljättä kertaa Kalifornian Sacramentossa puhujavierailulla. Jouduin monesta syystä hämmästymään – ja oikein kunnolla. Tosin tiesin jo ennestään, että koko suurkaupungin alueella asuu 2,4 miljoonaa asukasta, joista venäjänkielisen seurakunnan johto arveli noin 90 000 olevan slaavilaista, eli Ukrainasta, Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Moldovasta tulleita siirtolaisia. Slaavilaisten prosentuaalinen määrä Sacramentossa on näin alhaisempi kuin suomalaisten määrä Tukholmassa. Määrällisesti Tukholman noin 80 000. suomalaista voi kuitenkin verrata tähän lukuun.

Kaupungissa on 103 venäjän- ja ukrainankielistä seurakuntaa, joihin kuuluu yhteensä 35 000 jäsentä. Pelkästään vierailemassani Betania-seurakunnassa on yhteensä 3680 jäsentä. Jos määrään laskee myös seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä mukana olevat, luku nousee 6250:een. Tämä merkitsee sitä, että lapsia, varhaisnuoria ja nuoria on heidän toiminnassaan yhteensä 2570. Nämä siirtolaistyön luvut ovat huimaavia, eivätkä ne minusta vaikuta ollenkaan liioitelluilta, koska sunnuntain kahdessa jumalanpalveluksessa oli kummassakin yli 1500 kävijää. Heistä suuri osa lapsia! Betanian lisäksi Sacramentossa on vielä toiset 102 slaavilaista seurakuntaa, joista yli kaksi kolmasosaa ovat helluntaiseurakuntia.

200 pastoria

Betaniakirkossa panostetaan slaavilaiseen kieleen, kulttuuriin ja musiikkiin. Seurakunnalla on lähetysraamattukoulu, jossa opiskelee 26 oppilasta, teologinen seminaari, sekä kristillinen koulu, jonka oppilasmäärä on yli 200. Seurakunnassa on yli 200 pastoria ja vanhinta. He ovat keskenään jakaneet sielunhoidollisen vastuun seurakunnan 1790 perheestä. Heidän kirkossaan on kaksi 3000 hengen salia ja kymmeniä pienempiä huoneita, sekä tennis- ja lentopallokentät ulkotiloissa.

Pastoreille löytyy riittävästi työhuoneita. Seurakunnalla on oma lähetysjärjestönsä, sekä suuri määrä lähetyssaarnaajia eri puolilla maailmaa. Kirkon parkkipaikalle mahtuu 1000 autoa. Seurakunnan järjestysmiehet ohjaavat liikennettä kun väki tulee massoittain kokouksiin sunnuntaisin! Kaikki toimii moitteettomasti, vaikka kirkosta purettiinkin uimahalli ja kiinteistön saunat. Kasteallasta pidettiin tärkeämpänä. Kasteluvut tosin ovat vähentyneet: viime vuonna kastettiin ”vain” 110. Jos laskee myös lapset ja nuoret jäsenistöön, silloin seurakunnassa on 3098 alle 25 vuotiasta.

Aina kun vierailen Sacramenton seurakunnassa, monet haikeina muistelevat Jarmo Makkosen, Martti Kallionpään ja Jouko Rajalan vierailuja Suomesta, sekä Tallinnan Olevisten seurakunnan herätystä. On aivan ilmeistä, että suomalaisten vierailut ovat jättäneet jälkensä monien jäsenten mieliin. Suurta kiitollisuutta seurakunnan johto tuntee myös Avainmedia historiallista Raamattutyötä kohtaan.

Miksei meillä …?

Vaikka olosuhteemme ovat jotenkin erilaiset, voisi varovaisesti kysyä, miksemme ruotsinsuomalaisina pääse edes lähelle näitä lukuja? Onhan suomalaisten määrä suurin piirtein sama esimerkiksi Tukholmassa kuin slaavilaisten Sacramentossa? Teemmekö seurakunnissa jotain väärin, kun aktiivikristittyjen määrä on niin vähäinen? Voisimmeko jotain parantaa, tai jopa ruveta tekemään jotain ihan uutta ja uudella tavalla? On kokeiltu ruotsinkielistä toimintaa, uudenaikaista musiikkia, englanninkielisiä otsikoita pantu mainoksiin ja –sanoja lauluihin … Väkimäärät tilaisuuksissa eivät kuitenkaan ole lisääntyneet.

Mitä tapahtuisi jos kokeilisimme päinvastaisia keinoja ja seuraisimme esimerkiksi Amerikan slaavilaisten esimerkkiä? Keskittäisimme työtämme selkeämmin siirtolaisten (lue: suomalaisten) kulttuuripiirissä asuvien saavuttamiseksi? Uskon että se onnistuisi meiltä paremmin kuin ruotsalaisilta. Onhan suomi äidinkielenä avain ruotsinsuomalaisen enemmistön tunnemaailmaan.

Ehkä olemme yrittäneet olla kaikille kaikkea. Sanoman terä on tylsistynyt, eikä työmme sen tähden ole profiloitunut selkeästi saavuttamaan nimenomaan suomalaisia? Onko silloin oikein muokata toimintaamme ruotsalaistyyliseksi, kun niitä seurakuntia jo ennestään on paljon enemmän – ja heidän toimintansa ruotsinkielisessä viitekehyksessä varmasti myös tasokkaampaa kuin meidän. Eikö meidän tulisi ensisijaisesti saavuttaa suomalaisia?

Mitä tapahtuisi jos keskittyisimme ruotsinsuomalaisten evankelioimiseen ja tekisimme sen osan todella hyvin ja laadukkaasti. Niin että omakielinen toiminta nousisi kunnolla arvoonsa. Näin voisimme helpommin saavuttaa uusia kohderyhmiä – lapsia, varhaisnuoria, nuoria – heidän omalla äidinkielellään ja myös heidän makuunsa sopivalla musiikilla. Sanoohan Paavalikin, että meidän tulisi olla juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen, niin että voisimme voitta heidät Kristukselle.

Näin voisimme ruveta unelmoimaan sadasta ruotsinsuomalaisesta seurakunnasta, kristillisestä suomenkielisestä päiväkodista, ruotsinsuomalaisesta nettiradiosta ja ruotsinsuomalaisten seurakuntien videoiduista kokouksista, tai toiminnasta johon osallistuisi satoja lapsia. Kuka sanoo, ettei se voisi olla mahdollista? Miksi slaavilaiset seurakunnat Amerikassa olisivat parempia kuin ruotsinsuomalaiset? Ehkä sen tähden että olemme lyöneet laimin omat maanmiehemme ja priorisoineet ihan vääriä asioita – ja liian pitkään. Ellemme muuta konseptiamme, menetämme pian sekä toisen että kolmannen sukupolven Ruotsiin muuttaneet siirtolaiset. Silloin syy on meidän.

Rauli Lehtonen